Tukka pois ja linnaan
Yritin ottaa selvää, missä mennään Ameriikan vaaleissa. Pian pitäisi käsittääkseni varmistua, vaihtuuko valta Valkoisessa talossa.
Vaaleista tehtiin ennätysmäärä valituksia. Osa papereista on jo roskiksessa, osaa käsittelevät huippupalkkaiset juristit vielä pitkään.
Tämmöistäkö menoa meillekin halutaan?
Onko upeaa kertoa naapureille, että jälkikasvu opetteli kalliissa korkeakoulussa halkomaan pilkkuja, keksimään, miten musta maalataan valkoiseksi, miten valehtelemalla pääsee isoksi päälliköksi?
Kotimaisetkin politiikan kuplat alkavat näyttää tosi oudoilta. Johtuu varmaankin omasta ikääntymisestä.
Tukka pystyssä olen seurannut viime päivien kohinaa perustuslakivaliokunnan toimista. Siis että ihan oikeasti kesti noin vuoden, että saatiin selville, mihin ulkoministeri oli syyllinen vai oliko mihinkään.
Suurin osa meistä tavallisista ihmisistä on elänyt pian 10 kuukautta aivan eri todellisuudessa kuin politiikan pilkunviilaajat. Sitkeä virus on yhä täällä. Jospa hoidettaisiin tämä homma kunnolla.
Sympatiat tästä al-Hol casesta saa kyllä Pekka Haavisto.
Miten ihmeessä eduskunnassakin kehdattiin väittää, että leirille joutuneet suomalaisnaiset lapsineen uhkaavat koko maan turvallisuutta. Vongattiin poliittisia irtopisteitä ja gallupkannatusta tämmöisillä puheila.
Suomi selvisi muutamasta ankarasta sodasta, asutti evakot ja rakensi uudelleen poltetut kylät. Nytkö ei kestetä muutamaa naista lapsineen, ajattelin jo vuosi sitten.
Haavistoa siis moititaan vaan ei virallisesti syytetä. Syyttämisestä pitää kyllä huolen aina valpas media. Haaviston häpeätahra muistetaan lätkäistä joka juttuun, ainakin seuraaviin pressanvaaleihin asti.
Jokainen voi miettiä itse tykönään, menikö tämä oikein vai väärin.
Haaviston häpeätahra muistetaan lätkäistä joka juttuun.
Vanhasta muistista innostuin seuraamaan kepun puoluevaltuustoa, kun se on niin näppärää kotisohvaltakin.
Eipä tarvitse kehuskella, että ennen oli paremmin.
Etäkokouksessa selvisi, että nuorissa on voimaa ja heillä on ideoita. Uudet tavat kokoustaa oli otettu hyvin haltuun. Keskustelut olivat tiiviitä ja esitykset perusteltiin hyvin.
Porukka keskusteli verkossa puoluekokousaloitteista. Piti ottaa kantaa isoihin moraalisiin asioihin kuten aborttilainsäädännön uusimiseen ja uskonnon opettamiseen.
Olipa tosi tyylikästä touhua! Mielipidekartan ääripäät tukivat esille, toinen toistaan kunnioittaen. Tämä on juuri sitä parasta kepua, mitä muistelen lämmöllä. Tämmöistä keskustelutyyliä toivoisi eduskuntaankin.