Miesasialiike mullistaisi koko maailman
Viime kuussa, kun maailmassa oli vielä useampia uutisaiheita kuin yksi, sai päivänvalonsa kirjailija Juhani Branderin teos Miehen kuolema: Pohdintoja maskuliinisuudesta (WSOY). Siinä Brander kuvaa, miten pojista kasvatetaan lähtökohtaisesti kovia ja väkivaltaan taipuvaisia, ja miten tämä on valtava vahinko miessukupuolelle itselleen.
Harmillisesti Brander mainitsi jääkiekon, minkä jälkeen kirjailijan viestin mediakäsittely lipesi ajalle tyypilliseen yksinkertaistukseen.
Miehen kuolemasta saisi tulla isänpäivälahjojen bestseller, stereotyyppisten sota- ja urheilukirjojen tilalle. Kenties yhä useammalle miehelle valkenisi, miten kokonaista sukupuolta on petetty koko maailmanhistorian ajan.
Ensin syntyy lapsi. Muutaman ensimmäisen vuoden tämä lapsi saa olla mikä on. Rohkeimmissa kotitalouksissa jopa vaatteet voivat olla minkä värisiä ja mitä sattuu.
Sitten lapsesta tulee poika, ja alkaa kasvaminen mieheksi. Pitää oppia olemaan kova, olemaan paljastamatta tuntojaan, pitämään puoliaan, puolustautumaan. Jos menee överiksi, ei se haittaa, pojathan on poikia.
Tässä kohtaa tapahtuu dramaattinen virhe, jonka seurauksia luetaan koko tähänastisesta maailmanhistoriasta.
Miessukupuolen track record on sellainen, miksi miehet on tehtykin. Sotimisen historia on pelkkää miesten historiaa. Vankiloissa noin 90 prosenttia asukkaista on miehiä. Liikenteessä kaahaamiseen, uhkarohkeisiin tempauksiin tai elämäntapasairauksiin kuolleista enemmistö on miehiä. Itsemurhan tehneistä kolme neljästä on miehiä. Mies on roolinsa uhri.
Virhe on se, että pojat päästetään helpommalla. Heidän ei edellytetä kasvavan ihmiseksi – riittää, kun tulee mieheksi. Tytöstä on tultava paitsi nainen, myös harkitseva ja tunnetaitoinen, elämää ylläpitävä kansalainen.
Miehiltä tätä ei vaadita, päinvastoin. Tunteensa ilmaisevia poikia kiusataan. Hautausmailla on sankarivainajia, jotka eivät koskaan saaneet kerrotuksi, miten järkyttävää sota oli. Mies ei valita, mies ei sano. Häpeä siitä, että paljastuisi tuntevaksi sieluksi, on liian kova.
Kertominen pitää sitten hoitaa rähisemällä.
Mieskukkoilu purskahtelee edelleen kaikkialla. Lapsenomainen ilmastotoimia vastaan kapinointi, primitiivinen vierasviha tai vaikkapa kaiken suhteellisuudentajun ylittävä susista melskaaminen toteuttavat miesten tehtävää kapeakatseisina ärisijöinä.
Monella miehellä ei ole pelon käsittelyyn muita työkaluja kuin viha. Heidäthän on kasvatettu miehiksi. Ymmärretäänkö riittävästi, että tällä roolituksella miehiltä vaaditaan mahdottomia – lätkäkielellä suorituksia, joita pelikirjassa ei ole?
Metoo ja kaikki naisasia on tärkeää. Mutta ihmisen historian suurin mullistus tapahtuisi, jos miehet kaikkialla maailmassa vapautettaisiin aggressiivisesta ja vahingollisesta roolistaan. Tällä olisi dramaattinen vaikutus maailmanrauhaan ja koko ihmiskunnan elämänlaatuun.
Ehkä sen jälkeen myös naisasialiike tulisi tarpeettomaksi.