Tasa-arvon eturintamassa
Jo lapsena olin poikatyttö, joka tykkäsi villeistä majaleikeistä, naapurin auton savilällypesusta ja jolle ”hyvä jätkä” oli se kehuista parhain, vaikka prinsessamekon helmat hulmusivatkin. Sittemmin työ- ja opiskeluelämässä olen kokenut enemmän sielujen sympatiaa miesten kanssa.
Yksi ikimuistoisimpia työyhteisöjä oli paikka, jossa olin minä ja 10 miestä. Puhuimme suoraan, vaikka emme aina yhteisellä kielellä, ja kannustimme toisiamme tiiminä kohti yhteisiä tavoitteita, jolloin yhden voitosta tuli kaikkien voitto. Myös tappiot nieltiin porukalla eikä turhaa jälkispekulointia ollut. Sain olla minä.
Silloin koin, mitä on todellinen tasa-arvo. Yhdessä tekemistä, toisten vahvuuksien tasavertaista arvostamista, mutta myös niiden täydentämistä. Tasa-arvo on toisten kunnioittamista sukupuoleen katsomatta.
Sittemmin monet työpaikkani ja yhteisöni ovat olleet miesvoittoisia, mutta tasa-arvon määrä on vaihdellut. Vuonna 2010 aloittaessani Keskustan Keski-Suomen piirin toiminnanjohtajana olin puheenaihe – piirimme ensimmäinen naistoiminnanjohtaja.
Kun piirilleni sitten valittiin vielä puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajasi naiset, oli se jo joillekin skandaali. Naiset vaietkoon päätöksentekopöydissä oli ajan henki. Politiikka oli vielä tuolloin varsin miehinen laji.
Paljon on kymmenessä vuodessa ehtinyt politiikan tasa-arvossa tapahtua ja hyvä niin. Vuonna 2019 otettiin aimo harppaus tasa-arvon tiellä. Kansanedustajista melkein puolet eli 94 on nyt naisia. Naiset astuivat myös poliittisen vallan eturintamaan. Pääministerimme Sanna Marin löytyy arvostetun Time-lehden kannesta.
Silti yhä edelleen luottamushenkilöiksi valitaan kunnissa ja maakuntatasolla naisia ja miehiä teknisen tasa-arvopykälän perusteella, vaikka vaalitulos edustuksellisen demokratian perusteella muuta ohjaisi.
Pienen kunnan 40 ääntä saanut nainen saa kolme lautakuntapaikkaa kunnanhallituksen paikan lisäksi, kun samaan aikaan viisi yli 100 äänen saanutta miestä jää kokonaan ilman. Toteutuuko kansan tahto? Entä toteutuuko tasa-arvo?
Pian on väistämättä edessä aika, jolloin tästä vanhakantaisesta tasa-arvopykälästä tulee luopua. Millainen hallituskokoonpano sen esityksen tekee, jää nähtäväksi. Miespääministerin johdolla se tuskin tapahtuu. Vielä mielenkiintoisempia tulevat olemaan esityksen perustelut. Tasa-arvo kun liitetään tiiviisti yhä tänäkin päivänä vain naisten oikeuksiin.
Molempia sukupuolia tarvitaan politiikassa edelleen. Samoin tarvitaan sukupuolet yhteen tuovaa turvallista keskustelua, dialogia. Se avaa näkökulmia, lisää ymmärrystä ja helpottaa myös yhteisymmärryksen löytämistä.
Tämä on ensi arvoisen tärkeää, kun olemme tekemisissä yhteiskunnallisen päätöksenteon kanssa. Päätöksenteon tulee olla sukupuolineutraalia ja tasa-arvoista. Sen tulee olla myös sosiaalisesti kestävää.
Se, mitä me emme tarvitse, on vihapuhe, toisten halventaminen, vähättely tai nimittely. Ministerit eivät ole lehmiä eivätkä minkinruokaa eikä päätöksenteon perusteluissa tule nimetä mitään ryhmää elinkelpoisiin tai kuoleviin. Tuomioistuimet ovat syystäkin erillään poliittisesta vallasta.
Ihmisarvo on jakamaton. Pitäkäämme sitä yllä toisia kunnioittavalla puheella, kuuntelulla, henkisen ja fyysisen tilan antamisella ja välttämällä vastakkainasettelua.
Tänään juhlitaan kansainvälistä naistenpäivää. Sitä vietetään naisten oikeuksien, tasa-arvon, mutta myös kansainvälisen rauhan puolesta. Tässä viimeaikaisen poliittisen keskustelu- ja toimintakulttuurin tilassa toivotan ennen kaikkea rauhaa teille kaikille!
Muistetaan, että sukupuoli ja tasa-arvo ovat paljolti sitä, miten niitä puheessa itse kukin tuotamme.
