Nyt on järjestötyön momentum, tartutaan siihen!
Mikä saa keskustaväen heräämään ympäri Suomen, ottamaan kantaa ja maksamaan mukisematta jäsenmaksunsa? Puoluekokouksen alusaika aloitteineen, vaalityö vaiko periaateohjelman kirjoittaminen?
Oikea vastaus on kuntavaalien jälkeinen vallanjako eli kunnissa tehtävät henkilövalinnat.
Nytkin on koko kesä pidetty kokouksia, istuttu pitkiä iltoja, soitettu kymmeniä puheluita, lobattu ja tultu lobatuiksi, ekselöity ja pistelöity.
On harkittu tarkoin ihmisten asiantuntemusta, kokemusta, tulevaisuuden toiveita ja kunnan etua. On laitettu järjestöllistä osallistumista järjestykseen suhdelukujen rinnalle.
Onpa leikillisesti jopa harkittu sukupuolenkorjausleikkauksia, kun on tuskailtu sukupuolikiintiöiden kanssa.
Kaiken tämän järjestöllisen aktiivisuuden takana on ollut tavoite saada oikeat ihmiset oikeille paikoille.
Siinä on hyvin onnistuttu monessa kunnassa. On ollut ilo lukea ympäri Suomen uutisia siitä, että Keskusta luottaa nuorten kuntapoliittiseen osaamiseen.
Esimerkiksi 21-vuotiaasta Olga Oinas-Panumasta on tulossa Pudasjärven kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja nippa nappa -poliittiseen keski-ikään virallisesti siirtynyt Aleksi Eskelinen nousee Kuopiossa kaupunginhallituksen päätoimiseksi puheenjohtajaksi.
Monta muutakin keskustalaista menestystarinaa on.
Puheet siitä, että nuoret olisivat vain ehdokaslistojen täytteenä saa vihdoin heittää romukoppaan.
Peräti 137 keskustanuorta eli alle 30-vuotiasta nousi kunnanvaltuutetuksi. Kaikista nuorista kunnanvaltuutetuista keskustalaisia on peräti 28 prosenttia.
Tästä voimme puolueena olla ylpeä. Vaikka valtuustojen keski-ikä onkin tällä hetkellä 51-vuotta, mitä se olisi ilman keskustalaisia nuoria valtuutettuja?
Kantakaamme siis edistyksen lippua ylpeinä.
Luottamuspaikkojen jaossa valta sokaisee helposti ja paikat keskittyvät harvoille.
Politiikkaa ei kuitenkaan tehdä ikävuosilla eikä sukupuolella.
Keskustalaisuuden ydintä on perinteisesti ollut tavoite pitää kaikki mukana. Tämä näkyy juhlapuheissa ja poliittisissa ohjelmissa, mutta käytännön arjessa ja järjestötyössä tähän ikävä kyllä vieläkin kompastutaan.
Luottamuspaikkojen jaossa valta sokaisee helposti ja paikat keskittyvät harvoille, usein valtuutetuille, eikä tehtävissä ole riittävää kiertoa.
Ehdolla olleet on liian helppoa unohtaa neljäksi vuodeksi, vaikka heidän kokemukselleen, näkemyksilleen, ideoille ja aktiivisuudelle olisi puolueessamme nyt jos koskaan käyttöä.
Onhan muuten sinun oma kunnallisjärjestösi järjestänyt jo kiitostilaisuuden kaikille kuntavaaliehdokkaille?
Katkeruus on kateuden ohella politiikassa valtava voima. Sen tietää jokainen järjestöämme tunteva.
Heidät, ketkä eivät saaneet haluamaansa luottamuspaikkaa ja heidät, ketkä kunnanvaltuustosta tällä kertaa putosivat, tulee myös pitää tiiviisti mukana.
Onneksi puolueorganisaatiomme kaikessa monimuotoisuudessaan tarjoaa siihen monta hyvää mahdollisuutta.
Tämä vinkiksi kaikille – aluevaalit ovat jo ovella! Kysykää ehdolle. Ja rakentakaa tukiorganisaationne kuntoon ajoissa.
Kullanarvoisia vaalityöntekijöitä ja tukihenkilöitä ovat he, jotka tuntevat politiikan, ihmiset ja alueiden asiat ja joilla on nyt aikaa ja halua tehdä vaikuttamistyötä kunnallispolitiikan sijaan tai siinä rinnalla.
Tarjoaisitko sinä kanavan tälle aktiivisuudelle ja poliittiselle osaamiselle kampanjassasi?
Keskustan paikallisyhdistysten jäsenmäärä on kuntavaalien jälkeen yleensä parempi kuin edellisenä vuonna.
Pidetään siitä kiinni ja jatketaan nousujohteista linjaa paikallistasolla.
Uusien valtuustojen aloittaessa on nimittäin hyvä pitää mielessä, kuka kunnan alueella keskustalaista politiikkaa hoitaa ja linjaa.
Vastoin yleistä luuloa se ei ole valtuustoryhmä, joka on keskustalaisessa kuntapolitiikan kokonaisuudessa lähinnä työrukkanen, vaan keskustan kunnallisjärjestö – me kaikki yhdessä.
Kunnallisjärjestön pöydän ympärille ovat tervetulleita kaikki.
Se on sitä keskustalaista suvaitsevaisuutta, joka heijastuu käytännön teoiksi.
Nyt on järjestötyön momentum, tartutaan siihen!
