Vanha politiikan suola janottaa Soinia
Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja ja ulkoministeri Timo Soini palasi maanantaina julkisuuteen seitsemän kuukauden hiljaiselon jälkeen.
Hän esitteli päivän mittaan eri tiedotusvälineissa populismia käsittelevää kirjastaan, joka julkaistiin Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjassa.
Soinin ulostulosta voi tehdä ainakin sen johtopäätöksen, että vanha politiikan suola janottaa vanhaa sotaratsua. Hän nautti selvästi median huomiosta, myönsipä itsekin, että on ollut toimittajia ikävä.
Soini heitti toimittajille myös luita kaluttavaksi. Yksi oli heitto, että seuraavat mielenkiintoiset vaalit ovat vuoden 2024 presidentinvaalit.
Ja kuten Soini toivoi, mediassa alkoi välittömästi pohdinta, aikooko Soini ryhtyä kolmannen kerran presidenttiehdokkaaksi.
Tämä heitto olisi jäänyt huitaisuksi ilmaan, ellei Soini olisi samalla puhunut korostetun maltillisesti Jussi Halla-ahosta ja hänen johtamastaan perussuomalaisten puolueesta.
Herää kysymys, halusiko Soini pohjustaa perussuomalaisista lähteneiden sinisten näyttävää paluuta vanhaan puolueeseen?
Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen Soini arvosteli jyrkästi Halla-ahoa ja tämän tukijoita Soinin perustaman puolueen valtaamisesta.
Maanantaina Soini sanoi vain perustaneensa niin hyvän puolueen, että Halla-ahokin voi sitä johtaa.
Kaiken lisäksi Soini kehui Halla-ahon taitoa käyttää sosiaalista mediaa hyväkseen politiikassa. Hän viittasi maahanmuuttovastaiseen Nuiva-manifestiin, joka sai aikoinaan paljon enemmän julkisuutta kuin millään mainosrahalla olisi saatu.
Herää kysymys, halusiko Soini pohjustaa perussuomalaisista lähteneiden sinisten näyttävää paluuta vanhaan puolueeseen?
Halla-ahon aikana se tuskin onnistuu, mutta ehkäpä Halla-ahon seuraaja näkee tarpeelliseksi kutsua sinisiin hairahtuneet tuhlaajapojat takaisin kotiin.
Soini saattaa myös laskea, että hän voisi päästä presidenttiehdokkaaksi oikeasti vain perussuomalaisten kautta.
On vaikea kuvitella, että mikään muu puolue ottaisi Soinia ehdokkaaksi. Ilmassa ei ole merkkejä myöskään sellaisesta kansanliikkeestä, joka huutaisi Soinia ehdolle.
Soinin paluuta julkisuuteen voi pitää myös harvinaisen näyttävänä ilmoittautumisena työmarkkinoille.
Populismi-kirjanen syntyi kansanedustajien sopeutumisrahan turvin, mutta silminnähden laihtunut ja piristynyt mies kaipaisi myös oikeaa työtä.
Ilman sarvia ja hampaita Soinia voi pitää kansallisena voimavarana. Hän toimi kuusitoista vuotta kansanedustajana ja hoiti neljä vuotta kunnialla ulkoministerin salkkua.
Vähemmilläkin ansioilla on päästy esimerkiksi suurlähettilääksi.
