Valtiovallan pitäisi tehdä päätös Hennalan joukkohautojen vainajien tunnistamisesta 

Pääkirjoitus

Historiantutkija Veli-Pekka Leppänen esitti Helsingin Sanomissa 5. toukokuuta Hennalan punavankileirien joukkohautojen avaamista, uhrien tunnistamista ja hautaamista omalla nimellään. Ehdotus oli hyvin ajoitettu ja perusteltu.

Leppäsen kirjoitus julkistettiin samana päivänä kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipilä puhuivat Nivalassa senaattori Kyösti Kallion sovintopuheen satavuotispäivänä.

Leppänen muistutti, että miltei kaikilla muilla punavankileireillä menehtyneiden vainajien muistaminen on järjestetty sivistyneemmällä tavalla. Hennalassa vainajat haudattiin nimettöminä joukkohautoihin.

Tarvittava tekniikka ja asiantuntemus on siis olemassa. Puuttuu vain rahaa ja poliittinen päätös asian hoitamisesta.
 

Vaikka tapahtumista on jo sata vuotta, asia on edelleen kipeä monien sukujen keskuudessa. Vainajien tunnistaminen ja asianmukainen hautaaminen voisi oikaista tuskallisia kysymysmerkkejä.

Suomalaista asiantuntemusta on käytetty talvi- ja jatkosodan uhrien tunnistamisessa. Sitä on tarvittu myös maailmalla, esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotien uhrien joukkohautojen tutkinnassa.

Tarvittava tekniikka ja asiantuntemus on siis olemassa. Puuttuu vain rahaa ja poliittinen päätös asian hoitamisesta.

Sisällissodan muistovuosi tarjoaa valtiovallalle hyvän tilaisuuden tehdä päätös Hennalan ja muiden vielä jäljellä olevien joukkohautojen nimettömien uhrien tunnistamisesta ja asianmukaisesta hautaamisesta. 

Arkkipiispa Kari Mäkinen antoi hankkeelle tukensa puhuessaan helatorstaina sisällissodan uhrien muistojuhlassa Lahdessa. Näihin sanoihin on helppo yhtyä:

”Hiljaisuus täällä on myös kuoleman hiljaisuutta. Tässä olemme tietoisia siitä, että noin 1300 ihmistä menehtyi täällä, nälkään, tauteihin tai teloitettuina. He eivät päässeet kertomaan kokemastaan. Heidän jälkeensä jäi vain suru ja murhe. He ansaitsevat tulla nimeltä tunnistetuiksi ja muistetuiksi. Sillä tavalla he voivat saada sellaisen arvon ja arvostuksen, joka jokaiselle ihmiselle kuuluu, myös kuoltuaan.”