Syntyvyyden lisääminen on Suomelle kohtalon kysymys
Syntyvyys on laskenut Suomessa yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta. Syntyvyystilastot eivät jätä selittelyille sijaa.
Viime vuonna Suomessa syntyi hieman vajaat 53 000 lasta.
Määrä on vähentynyt huippuvuosista merkittävästi, sillä ennätysvuonna 1947 lapsia syntyi lähes 109 000. Vielä 1990-luvun alkupuolellakin lapsia syntyi reilusti yli 60 000 vuodessa.
Syyt alhaiseen syntyvyyteen ovat moninaiset.
Nuoret eivät halua perustaa perhettä, ennen kuin opinnot ovat ohi ja työtilanne on vakiintunut. Lapsi tai lapset halutaan vasta valmiiseen maailmaan.
Näin lapsien tekeminen lykkääntyy myöhemmälle iälle. Ensisynnyttäjän keski-ikä onkin noussut 50 vuodessa 23 vuodesta 29 vuoteen. Isäksi ensimmäisen kerran tullaan keskimäärin 31,5 vuotiaana.
Kun ensimmäisen lapsen syntymä siirtyy myöhemmälle iälle, mahdollisuus saada lapsi tai useampia lapsia, pienenee.
Alhaista syntyvyyttä on usein perusteltu sopivan kumppanin puutteella.
Väestöliiton tuoreen tutkimuksen yhä useampi nainen perustelee perheen perustamisen lykkäämistä muilla syillä, kuten matkustelulla, harrastuksilla ja ajanvietolla ystävien kanssa.
Suomi ei ole syntyvyysongelman kanssa yksin. Sama vaiva piinaa myös muita Euroopan maita. Lapsettomuustilastossa Suomi kolkuttelee jo kärkisijoilla.
Lapsettomuus on yleistä erityisesti korkeasti koulutettujen naisten keskuudessa. Tämä selittyy sillä, että Suomessa on korkeasti koulutettuja naisia suhteessa miesväestöön selvästi enemmän.
Toinen selittävä tekijä on, että koulutetut naiset kokevat työ- ja perhe-elämän vaatimusten sovittaminen hankalaksi.
Murheelliset syntyvyysluvut on hyvä pitää mielessä myös tulevissa perhevapaaneuvotteluissa.
Suomessa on herätty kantamaan huolta alhaisesta syntyvyydestä. Ei vähiten siksi, että työikäisten määrä suhteessa väestöön uhkaa hälyttävästi pienentyä.
Jos muutosta ei synny, nuorten sukupolvien taakka voi kasvaa kohtuuttomaksi.
Ainoa tapa vaikuttaa syntyvyyteen on parantaa yhteiskunnan suhtautumista lapsiin.
Ilmapiiri lapsia ja perheitä kohtaan on saatava myönteisemmäksi. Ilman ylimääräistä taloudellista panostusta tähän on vaikea päästä.
Murheelliset syntyvyysluvut on hyvä pitää mielessä myös tulevissa perhevapaaneuvotteluissa.
Lasten ja perheiden etu ei voi näissä neuvotteluissa jäädä työelämän tarpeiden jalkoihin.