Suomi – maailman paras maa?
Arvostettu matkaoppaiden julkaisija listasi Suomen äskettäin maailman kolmanneksi parhaaksi matkailumaaksi. Kymmenen parhaan maan joukossa Suomi oli ainoa eurooppalainen maa.
Suomi keikkuu kärjessä mitä erilaisimmissa parhaiden maiden listauksissa.
Suomi on maailman paras maa äideille ja toiseksi paras tyttärille.
Suomi on paras inhimillisen pääoman mittauksessa. Kyse on koulutus- ja taitotasosta. Koulujärjestelmä on todettu parhaaksi.
Tunnetuimpia kärkirankkauksia on tuottanut kansainvälinen PISA-tutkimus.
Viime vuosien mittausaallossa Suomi on todettu parhaaksi maaksi elää ja erikseen parhaaksi maaksi asua.
Yksi on todennut Suomen elintason maailman parhaaksi. Toisen mukaan Suomi on yksinkertaisesti maailman paras maa.
Onnellisuudessakin olemme kärkisijoilla.
Suomi on rankattu vähiten korruptoituneeksi ja vähiten epäonnistuneeksi. Moni sijoitus on tipahdellutkin mutta yleensä olemme pysytelleet kymmenen parhaan joukossa.
Helsinki on mitattu maailman asuttavimmaksi ja eräässä testissä maailman rehellisimmäksi kaupungiksi.
Mitä meidän pitäisi ajatella monista paras maa -mittausten kärkisijoista?
Nyt Suomelle on löytynyt myös keskitason sijoitus. Kun kysyttiin, miten usein haastateltava on auttanut tuntematonta henkilöä, Irak sijoittui kärkeen. Suomen sijoitus oli 50.
Ehkä tutkimus kertoo siitäkin, että Irakissa on paljon autettavia mutta myös suomalaisten liiallisesta pidättyvyydestä tällaisissa tilanteissa.
Mitä meidän pitäisi ajatella monista paras maa -mittausten kärkisijoista?
Yleinen reaktio on perisuomalainen vähättely: tässä täytyy olla jokin virhe tai väärinkäsitys. Vähemmän esiintyy pullistelua tyyliin mehän olemme hyviä.
Kärkisijoituksiin liittyvä positiivinen viesti on syytä ottaa tyytyväisenä vastaan. Yhteiskunnallisia ongelmia ei niiden taakse kuitenkaan voida piilotella.
Yksi asia ansaitsee erityistä pohdintaa. Suomi on kärkisijoilla bisnesympäristöä ja talouden kilpailukykyä koskevissa mittauksissa, mutta se ei näy ulkomailta tulevissa sijoituksissa.
Löytyykö esteitä kielimuurista, epäedullisesta sijainnista vai suomalaisten kyvystä myydä itseään?