Suomen pääministerin nimi on kyllä edelleen Marin, mutta hallitus näyttää enemmänkin Saarikon-Kiurun kabinetilta
Korona-aika näyttää muuttavan myös Suomen hallituksen ulkoista kuvaa.
Valtioneuvoston nimellinen johtaja ja pääministeri on kylläkin edelleen Sanna Marin (sd.). Tarkkailijan silmin katsottuna hallitus näyttää kuitenkin muuttuneen Annika Saarikon (kesk.) – Krista Kiurun (sd.) kabinetiksi.
Marinia voi jossain määrin ymmärtää. Erityisesti EU-velvollisuudet ovat vieneet hänen aikaansa. Julkisuuden uutisoinnista voi saada väärän kuvankin.
Häneltä näyttää nyt kuitenkin puuttuvan sellaista vetoa ja johtajuutta, jota pääministeriltä odotetaan. Jos hän osoittaisi johtajuutta, tämä näkyisi myös julkisuudessa. Sitä ei voi peitellä.
Nyt sen puutetta haikaillaan Marinin omassakin eduskuntaryhmässä, sosiaalidemokraateissa (IS 16.12.).
Johtajuutta tarvittaisiin juuri nyt koronatilanteen pahetessa, mutta myös hallituksen valmistautuessa kevätkauden tärkeisiin ratkaisuihin. Niiden luotsaaminen hyvään loppuun on pääministerin vastuulla.
Pääministeri on Suomen ylivoimaisesti vaikutusvaltaisin poliitikko. Hän ei voi piiloutua muiden taakse tai odottaa ja katsoa, minne päin arpakuutiot pyörivät.
Vaikutusvaltaa pitää käyttää.
HALLITUKSEN vahvoiksi ja keskeisiksi ministereiksi ohi Marinin ovatkin nyt nousseet valtiovarainministeri Saarikko ja perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru.
Kiuru on vetänyt tehtäväänsä pandemiaministerinä uskollisesti ja horjumatta. Hän on saanut osakseen ivaakin, mutta koronaluvut ovat hiljentäneet pilkkaajat. Yhä useampi sanoo, että ”Kiuru oli oikeassa”.
Saarikolle on sälytetty vielä suurempi vastuu. Hänen työkseen näyttää jääneen pääministerin ykköstehtävä, mikä määritellään virallisesti näin:
”Pääministeri johtaa valtioneuvoston toimintaa ja valvoo hallitusohjelman toimeenpanoa.”
Ei ole salaisuus, että keskustalla on erityinen huoli juuri tästä. Pääministerin pitäisi johtaa, ja pääministerin pitäisi valvoa hallitusohjelman toimeenpanoa.
Nyt puuttuu kumpaakin. Samalla on herännyt epäilys siitä, tukeeko pääministeri oman hallituksensa hallitusohjelmaa.
Pääministeri on Suomen ylivoimaisesti vaikutusvaltaisin poliitikko. Hän ei voi piiloutua muiden taakse tai odottaa ja katsoa, minne päin arpakuutiot pyörivät.
SIITÄ ei vielä kannata kiihtyä, jos hallituspuolueiden edustajatkin esittelevät monenlaisia ehdotuksia. Se kuuluu politiikkaan.
Mutta tulevaisuuden ratkaisujen kannalta olisi paras, että hallitusohjelman vastaisilta vaatimuksilta ja epärealistisilta haihatteluilta katkaistaisiin siivet alkuunsa.
Se työ kuuluu pääministerille. Sekin on johtamista. Eikä sitä työtä voi paeta, kun on pääministeriksi ryhtynyt.
VALTIOVARAINMINISTERI Saarikko on nyt hankalassa välikädessä, mutta ilman omaa syytään. Hän ei selvästikään saa tukea pääministeriltään, vaikka pääministerin ja valtiovarainministerin toimiva suhde olisi välttämätön.
Tämä kävi ilmi eduskunnan kyselytunnillakin torstaina (16.12.).
Saarikko vahvisti, että hallituksen kehyskurista käymissä keskusteluissa ei ole löytynyt yhteisymmärrystä.
Saarikko sanoi halunneensa tehdä hallitukselle sisäisesti selväksi sen, miten vaativat neuvottelut huhtikuussa valtion menoista ja tuloista ovat edessä. Hallituksen itselleen asettamaan menokattoon kohdistuu nimittäin erittäin paljon paineita.
”Ei, me emme ole saavuttaneet näissä keskusteluissa yhteisymmärrystä, mutta olen kertonut, että valtiovarainministerinä tulen valmistelemaan esityksen, joka on aiemmin sovitun kehyksen mukainen — tietenkin, sovitusta on hyvä pitää kiinni”, Saarikko sanoi (Suomenmaa 16.12.).
Kuvaavaa on, että näitäkin neuvotteluja käydään Saarikon aloitteesta, ei pääministerin kutsusta.