Sosiaalidemokraatit ratkaisivat vastuullisesti

Nimi ei ole tärkeä, eikä tekijöitä kannata asettaa arvojärjestykseen.

Kilpailukykysopimukseksi viilautunut yhteiskuntasopimus oli voitto suomalaiselle sopimiselle, monen mielestä viime hetkellä.

Kattava sopimus ei ole yhden porukan aikaansaannos. Sipilän hallitus osoitti nöyrää sinnikkyyttä ja työmarkkinaosapuolet vastuullisuutta. Ratkaisijan paikalla oli lopulta Sdp, joka löysi perinteisen vastuunkantajan roolinsa.

Sinänsä kriittinen kansa on kyllästynyt kaiken kaatavaan ei käy -politiikkaan.

Toisenlaistakin houkutusta demarikentässä epäilemättä oli. Moni halusi varmaan lisätä löylyä hyviin galluplukemiin.

Hallituksen paneminen polvilleen saattoi houkuttaa militantimpaa puolueväkeä niin ay-liikkeessä kuin puolueen johtoportaassa.

Maltti tasoittaa edessä häämöttävän hallitusvastuun tietä. Poliittisille ja taloudellisille raunioille voisi rakentaa ehkä hyvän vaalituloksen mutta ei tuloksellista hallituspolitiikkaa.

Jyrkkä ei olisi jopa voinut vaarantaa hyvän kannatuskehityksen. Sinänsä kriittinen kansa on kyllästynyt kaiken kaatavaan ei käy -politiikkaan.

Vahvojen ammattiliittojen itsetietoiset demariryhmät eivät ota suoraan ohjeita puoluejohdolta, mutta epäilemättä puolueen johtajilla on puheoikeus ratkaisuissa. Painava sana on Lauri Ihalaisen kaltaisilla sovunrakentajilla.

Myös SAK:n työnsä päättävä puheenjohtaja Lauri Lyly nousee ratkaisun avainhahmojen joukkoon. Hän paketoi samalla itselleen arvokkaan läksiäislahjan.

Ratkaisun poliittista tukirakennelmaa vahvistaa havainto, että sivuun jääneet SAK-laiset liitot rakennus ja elintarvike tulivat tätä edeltäneessä maailmassa tunnetuksi kommunistivetoisina ryhminä.

Kuljetusalan AKT on varannut itselleen perinteisen häirikkö- ja ulosmittaajaroolin.

Valitettavasti yrittäjäjärjestö tuntuu tyytyvän asemaansa marginaalissa.