Sodat ja varustelu pitäisi nostaa ilmastoagendalle, ja siihenkin Katri Kulmunin aloite antaa mahdollisuuden

”Po­li­tii­kan tär­kein teh­tä­vä on vii­me kä­des­sä rau­han asia”, sanoi keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni YK:n päivänä ja kutsui suomalaiset keskustelemaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

”Rauhan asia” kun on parasta ihmisten arjen turvallisuudesta huolehtimista, kuten Kulmuni sanoi. Sen näemme joka päivä olohuoneen sohvaltakin.

Keskustajohtajan mielestä maailman epävarmaan tilanteeseen nähden Suomessa käydään vain vähän kansalaiskeskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Totta. Ei siitä puhuta juuri keskustassakaan, vaikka silloin oltaisiin vanhan leipälajin syrjässä kiinni. Olemme kai ulkoistaneet ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa EU:lle niin, että olemme passivoituneet.

Nyt Kulmuni aikoo kerätä suomalaisten näkemyksiä ja järjestää erityisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelutilaisuuden.

Ehkä silloin tartuttaisiin yhteen maailmamme ihmeellisyyksistä: maito halutaan viedä päiväkotilapsen kädestä, muovipillit kielletään ja lomamatkailijaa syyllistetään, mutta juuri kukaan ei puhu sotien ja varustelukierteen aiheuttamasta ilmastouhasta.

Sotiin ja varusteluun puuttuminen tuntuu tosin ylivoimaiselta. Mutta silti sitä ei pidä unohtaa – etenkin, kun tarjolla on uusia sodanvastaisia argumentteja – siis ilmastonmuutos ja pakkosiirtolaisuuden vähentäminen.

Ei ”rauhan asiasta” puhuta juuri keskustassakaan, vaikka silloin oltaisiin vanhan leipälajin syrjässä kiinni.

Valitettavasti näyttää siltä, että Suomenkin on juostava mukana niin kauan, kunnes myös muut saadaan huomaamaan ihmiskunnan yhteinen etu. Siksi niitä sotalaivoja ja hävittäjiä on yhä ostettava. Ja siksi Ruotsikin on tehnyt täyskäännöksen puolustuspolitiikassaan.

Mutta Suomen rooli voisi olla vielä voimakkaammin se, minkä Kulmuni muistutti olevan YK:nkin alkuperäisen tehtävän: kan­sain­vä­li­sen rau­han ja tur­val­li­suu­den, oi­keu­den­mu­kai­suu­den sekä ih­mi­soi­keuk­sien edis­tä­mi­nen.

”Yk­sin em­me pys­ty vai­kut­ta­maan. Yh­des­sä pys­tym­me”, Kulmuni sanoi.

Sanaan ”rauhanpolitiikka” ei toivottavasti liitetä enää ideologista painolastia. Sen edis­tä­mi­selle on Suo­mes­sa suu­ria pe­rin­tei­tä, ja sil­le oli­si var­mas­ti suo­ma­lais­ten tuki.

Mut­ta myös kan­sa­lai­set sai­si­vat he­rä­tä – perehtyä ja vaikuttaa. Rau­han­te­ki­jöi­tä ei ole lii­kaa.

Keskusta voisi tässä nousta eturiviin. Puolueella on muuten muutaman vuoden takainen asiakirjakin, jolla on hyvä nimi:

”Rau­haa, oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja va­kaut­ta – kes­kus­tan ul­ko- ja tur­val­li­suus­po­liit­ti­sia lin­jauk­sia”.

Tuosta asiakirjasta voi poimia eteviä näkemyksiä. Mer­kil­le pan­ta­vaa on ym­mär­rys sii­tä, kuin­ka glo­ba­li­saa­tio ja ih­mis­kun­nan yh­tei­nen tu­le­vai­suus on laa­jen­ta­nut rau­han­po­li­tii­kan kä­si­tet­tä:

”…Rau­haa ra­ken­ne­taan kes­tä­väs­ti si­ten, et­tä tar­tu­taan päät­tä­väi­ses­ti ih­mis­kun­nan suu­riin haas­tei­siin, ku­ten ruo­an riit­tä­vyy­teen, puh­taa­seen ve­teen ja uu­siu­tu­vaan ener­gi­aan… Suo­men on toi­mit­ta­va sen puo­les­ta, et­tä maa­il­mas­sa val­lit­see ja­ka­ma­ton ih­mi­sar­vo, yleis­maa­il­mal­lis­ten ih­mi­soi­keuk­sien kun­ni­oit­ta­mi­nen, su­ku­puol­ten tasa-ar­vo ja oi­keu­den­mu­kai­suus…”

Ilmastonmuutosta ei vielä silloin osattu ottaa niin vakavasti kuin nykyään. Siinä vielä lisäperusteita.

Katri Kulmunin aloite on hieno ja tarpeellinen.