Lukijalta: Yltiöidealismia vai kansallissankaruutta diktatorisessa maassa?
Mitä Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtuukin, koskettaa myös suomalaisia. Sen historia on opettanut. Ongelmamme on, mitä tai millaista tietoa sieltä saamme.
Aleksei Navalnyin muistelmakirja Patriootti (2024, Otava, 511 s.) on yhdenlaista sisäpiiritietoa. Sen ytimessä ovat Vladimir Putin ja hänen hallintonsa, jossa rehottavat valehtelu, korruptio, laittomuudet ja toisinajattelijoiden vainot.
Aleksei Navalnyi oli juristi, patriootti ja oppositiopoliitikko. Hänen muistelmansa on paikoin jopa inhorealistista kuvausta. Tapaus Navalnyi on lajissaan huipentuma, tragikomedia – poikkeuksellinen yritys hivuttaa suurvaltaa uudistusten tielle.
Kirjan osapuolina ovat uhkarohkea, kyvykäs ja ylevään missioonsa vahvasti uskova yksilö ja toisinajattelun murskaamiseen kehitetty massiivinen valtakoneisto. Navalnyi tuo esiin pöyristyttäviä kokemuksia järjestelmästä, jossa julkinen toisinajattelu on tuhoisaa.
Navalnyin henkiseen ja fyysiseen murentamiseen tähdännyt kohtelu ei liene Venäjällä kovin poikkeuksellista, mutta on ehkä tapauksena jotain erityistä. Kohtelun matalamielisyys on koettavissa jopa julmana ja häpeällisenä ihmisyyden nöyryyttämisenä.
Ajattelen, että muistelmat on jopa lahja ihmisoikeuksien puolustajien käyttöön!
Takakansi kertoo: ”Patriootti on koskettava elämäntarina ja Aleksei Navalnyin viimeinen tervehdys maailmalle.” Hän ihaili rohkeita älykköjä. Hän uskoi heidän voivan muuttaa maailmaa ja mahdollistavan ihmiskunnan oikeudenmukaisen kehityksen.
Kirjoittaja sivaltaa vallanpitäjiä: ”Ajatelkaa, miten hyvää elämä olisi ilman tätä jatkuvaa pettämistä ja kaikkea valehtelemista. Jos minut tapetaan, kirjani on muistomerkkini.” Kirjan lukijoiden määrä lienee nyt voimakkaassa kasvussa maailmalla.
Arvostan teoksessa sitä, kuinka uupumaton yksilö voi parhaimmillaan olla hyvien asioiden puolesta, huolimatta kaikista halpamaisista keinoista nujertaa vastarinta. Navalnyitä ei turhaan ole luonnehdittu taistelijaksi – ollen samalla aviopuolisoaan ja lapsiaan syvästi rakastava perheenisä.
Lukija saattaa paikoin epäillä joitakin kirjan faktoja, sillä Navalnyi organisoi yksinvaltaisessa maassa poikkeuksellisen ja pitkäaikaisen poliittisten tapahtumien vyöryn. Hän kyseenalaisti monessa, tukijoidensa kera, Venäjän vallan päälinnakkeen eli yhden ”totuuden” hallintotoimet.
Pelottomuuden taustalla oli varmuus siitä, että epäkohdat, joista hän puhui, olivat totta. Usko voittoon oli toki ylioptimistinen. Jos filosofi Voltaire eläisi, hän ehkä toistaisi Candide-kirjansa (1759) ajatuksen: ”Kaiken kamaluuden keskellä optimismi lähentelee joskus typeryyttä.”
Navalnyin taistelijan luonne hakee vertaistaan. Yksinvaltius, järjestelmän hitaus, toimimattomuus ja näköalattomuus olivat Navalnyille vaikea pala. Hän ei kaihtanut haastaa vallanpitäjiä.
Pääasiallisesti korruption vastaiseksi toiminnaksi organisoituneena työ ei ollut ihan taistelua tuulimyllyjä vastaan – voittojakin tuli. Kansan syvistä rivistä nousi runsaasti kannattajia – tukijoitakin.
Taistelun keihäänkärkinä olivat demokratian, laillisuuden, rehellisyyden ja johtamisen mammuttimaisten epäkohtien korjaaminen. Huikea agenda – kaiken kukkuraksi – Venäjällä!
Miten niin huikea? ”Venäjällä vallanpidon primitiivinen ja ainoa kriteeri on se, että olet joko vallanpitäjien puolella tai heitä vastaan”, kirjoitti Navalnyi. Katkaisepa tuo kiveen uurrettu käytäntö!
Navalnyi lähti politiikkaan taistelemaan niitä ihmisiä vastaan, jotka tuhoavat hänenkin maataan ja jotka siellä eivät pysty parantamaan elämisen tasoa ja jotka ajavat omaa etuaan.
Aleksein voitontavoittelussa oli annos idealismia siinäkin, että hän halusi tehdä maailmasta paremman paikan. Asenteiden tasolla tavoite ei ihan ole utopiaakaan. Onpa niinkin, että ne, jotka eivät tee tai edes ajattele isoja asioita, eivät niitä koskaan saavutakaan.
Navalnyin toiminnasta tulevat mieleen toisen maailmasodan aikoihin huimia, joskin perusteltuja yhteiskuntateoreettisia näkemyksiä edustaneet filosofit: Hannah Arendt, Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir ja Simone Weil. Heidän työkalujaan olivat vapaus, terävä äly ja liukas kynä.
Kirjassaan ”Veitsi” (2024) Salman Rushdie kuvasi murhayritystä, josta hän selviytyi täpärästi. Hän uskoi: ”Kielelläkin voi paljastaa paskapuheet ja avata ihmisten silmät. Kieli on minun veitseni.”
Yllättäenkin Navalnyi kertoo, että tyttärensä Dašan syntymän jälkeen hän havahtui pohtimaan oman ja kansalaistensa ateismin ja evoluutioteoriankin heikkouksia. Hän tutki Raamattua ja vuorisaarnaa. Mielen muutos näkyi Patriootissa siellä täällä, mutta ei vakuuttavana.
Mitä muut kertovat valtiojohdosta? Lainaan aluksi Navalnyitä.
”Olen Putinin kaikkein hämmästyttävimpien oikeudenkäyntien keräilijä. Kyselen, miten joku niin avoimesti sylkee päin lakia. Venäjän pelastaminen on taistelua Putinin ja hänen kleptokraattiensa (varkaiden vallan) syrjäyttämiseksi, rauhan puolesta. Pidän Venäjän sotaa Ukrainassa moraalittomana, veljessotana ja rikollisena.”
Sofi Osasen kirja Samaan virtaan (2023) käsittelee Putinin sotaa naisia vastaan ja Venäjän sotarikoksia Ukrainassa. Sen pääviestit tukevat monia Navalnyin väitteitä.
Professori Timo Vihavainen todistaa kirjassaan Vanhan Venäjän paluu (2014), miten Putin vartioi reviiriään ja kuinka imperialistiset mielihalut ovat palanneet Venäjän agendalle.
Boris Jetsinin kirja Jeltsin (1990) kuvaa Venäjän taloudenhoidon ja hallinnon tehottomuutta, valheellisuutta ja jälkeenjääneisyyttä. Niiltä osin Jeltsin on lähellä Navalnyin näkemyksiä.
Maksim Fedorovin kirja Sodan näyttämöt (2024) kertoo Venäjän hävityssodasta Ukrainassa. Sen väittämät Putinin toiminnasta ovat linjassa Navalnyin väitteiden kanssa.
Saska Saarikoski (HS 7.5.2025) totesi, ettei Venäjältä tarvitse hakea totuutta: vahvin määrää sen, mikä on totta. Hän mainitsee Leo Tolstoin kirjan Ylösnousemuksen enkeli ja lainaa sieltä: ”Ainoa sopiva paikka rehelliselle miehelle Venäjällä on nykyään vankila.”
Navalnyi ei silottele sanavalintojaan, kritisoi itseäänkin ja antaa huumorin kukkia. Korruptoitunut, muutoksiin kykenemätön ja valheilla kyllästetty hallinto saa niskaansa rapaa. Järjestelmän pelottomalle arvostelulle Navalnyi antoi kasvot. Myrkyttäminenkään ei niitä himmentänyt.
Venäjän järjestelmä nielaisee (indoktrinoi) yksilön nopeasti. Muutokseen siellä ei uskota. Kohtaloon alistutaan. Toisinajattelijoista tulee hylkiöitä.
Navalnyi uskalsi puhua, arvostella ja paljastaa. Hän sai useita arvostettuja ulkomaisia palkintoja. Vastustajan aivopesussa ”kuului ylistyslaulu televisiossa kansakunnan johtajalle kellon ympäri”.
Kun Navalnyi tuli toiseksi Moskovan pormestarin vaaleissa, ehdokkaaksi asettumiset päättyivät siihen. Tekosyitä olivat muun muassa ääriyhteisön luominen, terrorismi ja rikollisen alamaailman aivotyö!
Aleksei koki vankilat, kotiarestit, vartijat kotiovella, syyttömän Oleg-veljensä vankeuden, kotiinsa murtautumisen ja päälle hyökkäykset vaalikentällä. Vankilassa ”sellini oli joko liian kuuma tai kylmä – kostea ja huonoilmainen. Musiikki soi kovaa ja tauotta.”
Boris Nemtsov varoitti Alekseita hengenvaarasta. Viikko siitä Nemtsov ammuttiin. ”Kun on hullu nimeltä Putin ja hänen päässään naksahtaa, hän sanoo, että tappakaa se”, kirjoittaa Aleksei.
Putinin hallinto ja Venäjän vankeinhoitolaitos onnistuivat murentamaan Navalnyin voimat. Hän kuoli 2024 ”epäselvissä oloissa”, ehkä Siperian rangaistussiirtolassa.
Patriootti-kirja on sisällöltään vangitsevan upea – ihmisoikeustaistelijan julistava muistomerkki. Se jatkaa työtä inhimillisemmän Venäjän puolesta. Nousseeko kointähti koskaan itänaapuristamme? Toivoa ei pidä hylätä.
Patriootin eetoksessa, idealismissa ja taisteluhengessä on jotain luovuttamattoman sankarillista. Navalnyin missio oli tehdä suuri palvelus kansalleen, joka on elänyt vuosisatoja niukkaa elämää luonnonrikkauksien keskellä ja vailla todellisia vapauksia toteuttaa ihmisenkokoisia unelmia.
Esko Korkeakoski
KT, koulutuksen arvioinnin dosentti, Jyväskylän yliopisto
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/