Shimon Peresin elämän myötä päättyi kokonainen aikakausi
Israelin entinen presidentti ja pääministeri Shimon Peres menehtyi keskiviikon vastaisena yönä sairaalassa saatuaan kaksi viikkoa sitten aivoverenvuodon. Peresin elämän myötä päättyi kokonainen aikakausi.
Peres syntyi 93 vuotta sitten Puolassa alueella, joka kuuluu nykyisen Valko-Venäjään.
Kun antisemitismi alkoi saada jalansijaa Euroopassa, puolet Peresin kotikylän väestä muutti Palestiinaan. Puolaan jääneet sukulaiset menehtyivät Natsi-Saksan juutalaisvainoissa.
Peres on viimeisiä sen sukupolven edustajia, jotka perustivat toisen maailmansodan jälkeen nykyisen Israelin valtion.
Hän toimi lähes viisikymmentä vuotta kansanedustajana, kahdesti pääministerinä ja lopuksi Israelin presidenttinä vuosina 2007–2014.
Peresin uran tähtihetki osui vuoteen 1994, jolloin hän sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa.
Palkinto myönnettiin ns. Oslon sopimuksesta, jossa sovittiin periaatteessa kahden valtion mallista ratkaisuna Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin. Palestiinalaishallinto ja Israelin valtio tunnustivat toistensa oikeuden olla olemassa ja sitoutuivat neuvottelemaan lopullisesta rauhanratkaisusta.
Pääministeri Rabin sai maksaa sopimuksesta hengellään, kun israelilainen terroristi ampui hänet marraskuussa 1995. Arafat kuoli vuonna 2004.
Peresin kuoleman myötä myös Oslon sopimus siirtyy historian lehdille.
Peresin kuoleman myötä myös Oslon sopimus siirtyy historian lehdille. Se ei avannut tietä kestävälle rauhalle Lähi-Idässä, kuten 20 vuotta sitten toivottiin.
Palestiinalaisten ja Israelin konflikti on jäänyt viime vuosina taka-alalle, kun alueen muut kriisit ovat alkaneet hallita kansainvälistä julkisuutta.
Tätä asetelmaa symboloi keskiviikon toinen uutinen, Syyrian armeijan ja sen liittolaisten maahyökkäys Aleppon kaupungin valtaamiseksi Syyrian nykyhallintoa vastustavilta kapinallisilta.
Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin Israelin ja palestiinalaisten konflikti puhkeaa uudelleen laajaksi aseelliseksi yhteenotoksi.
Peresin jälkeen ei ole noussut sellaisia johtajia kummallakaan puolella, jotka olisivat tosissaan ryhtyneet ajamaan rauhanomaista ratkaisua kahden valtion mallin pohjalta.