Savolan valinta puolustusministeriksi ei jättänyt arpia
Keskusta valitsi kansanedustaja Mikko Savolan puolustusministeri Antti Kaikkosen vanhempainvapaan sijaiseksi. Savola hoitaa puolustusministerin tehtäviä tammi- ja helmikuussa seitsemän viikon ajan.
Keskustan päätös oli yksimielinen. Muita ehdokkaita tehtävään ei ollut.
Savolan valintaa Kaikkosen tuuraajaksi ei voi pitää yllätyksenä. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva kolmannen kauden kansanedustaja on profiloitunut ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijana. Savola toiminut koko eduskuntauransa ajan puolustusvaliokunnan jäsenenä ja sen lisäksi monissa muissa maanpuolustusjärjestöjen luottamustehtävissä.
Savolan meriitit istuvat puolustusministerin tehtävään paremmin kuin hyvin.
SAVOLAN valinta puolustusministerin sijaiseksi ei mennyt täysin oppikirjan kirjaan mukaan. Alun perin puheenjohtaja Annika Saarikon ajatus oli, että Kaikkosen sijaiseksi olisi tullut elinkeinoministeri Mika Lintilä. Lintilä olisi hoitanut molempia ministerin pestejä yhtä aikaa.
Esitykseltä putosi pohja, kun eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen yhteiskokous halusi käyttää sääntöjen mukaista valtaansa. Kun tämä selvisi, Lintilä kieltäytyi. Hän vetosi energiamarkkinoiden hankalaan tilanteeseen, ja olikin siinä aivan oikeassa.
Lintilän päätöstä ei voi moittia. Energiakriisin ja Nato-prosessin hoitaminen yhtä aikaa olisi voinut olla liikaa samalle henkilölle.
Vallitsevassa maailmantilanteessa Savolan nimeäminen puolustusministerin sijaiseksi oli paras mahdollinen vaihtoehto. Työn aloittamista helpottaa puheenjohtajan ja puolue-elinten yksimielinen tuki.
Savolan meriitit istuvat puolustusministerin tehtävään paremmin kuin hyvin.
MINISTERIVALINNASTA on ehditty vetää monenlaisia johtopäätöksiä. Hätäisimmät ovat tulkinneet, että Savolan valinnalla ei ollut alun perin puolueen puheenjohtajan tukea, ja siksi päätös oli arvovaltatappio Saarikolle.
Tulkinta ei ole oikeudenmukainen. Savola oli Saarikon ykkösehdokas tehtävään sen jälkeen, kun Lintilä oli kieltäytynyt tuplavastuusta.
Totta on, että Saarikko arvioi tilanteen alkuun väärin. Savolan nimi ei noussut kärkeen puheenjohtajan listala, koska keskustalla oli jo ennen häntä kaksi ministeriä samasta vaalipiiristä. Saarikon kunniaksi on luettava, että hän muutti mielipidettään kentän palautteen perusteella.
Kuten Saarikko itse totesi valinnan jälkeen ”olennaista oli tehdä ratkaisu, joka lisää suomalaisten luottamusta keskustaan ja ennen kaikkea varmistaa sen, että isänmaan asiat ovat parhaassa mahdollisessa hoidossa.”
Nyt tehty päätös vastaa tähän huutoon.
POLIITIKON yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky muuttaa omaa näkemystään uusien tietojen perusteella. Se on viisasta, eikä siinä ole mitään anteeksipyydeltävää.
Jokaisen puoluejohtajan on kuunneltava herkällä korvalla oman kenttäväen tuntoja. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluaa säilyttää luottamuksen.
Avoin keskustelu on osa keskustan vahvaa perimää. Se koskee niin asiakysymyksiä kuin henkilövalintojakin.
Lopputulos oli kaikkien osapuolten kannalta paras mahdollinen. Savolalla on puolueen vahva tuki puolustusministerin tehtävän hoitamiseen.