Sähkön hinnan ympärillä vellovat niin suuret kysymykset, että kaikkien puolueiden kriisikokous on erinomainen ajatus
Ykskaks pystyyn polkaistu kaikkien eduskuntapuolueiden yhteinen kokous siitä, mitä huippukorkean sähkön hinnan kanssa pitäisi tehdä, on aivan mahdottoman hyvä ajatus.
Kokous tekee – parhaimmassa tapauksessa – valtion sähköpolitiikasta yhteisen.
Kaikki puolueet pääsevät vaikuttamaan valtion toimiin. Kokouksen päättämät suuntaviivat sitouttavat, sillä kriisi kestää. Sähkön hinnasta ei tule populistista kilpalaulantaa vaaleihin. Ehkä välistävedotkin loppuvat.
Ja mikä tärkeintä, poliitikot saavat yhteistä, laadukasta informaatiota.
”Samalla rakennetaan kansallista yksituumaisuutta Venäjän tavoitteita vastaan”, kuten keskustan puoluehallitus toteaa.
Toivottavasti tällaisen kokouksen tiedollinen anti saavuttaa myös kansalaiset. Meitä ”asiantuntijoita” kun on sadoin tuhansin.
SÄHKÖN hintakriisi on monella tavoin hankalampi kuin korona ja Ukrainan sota.
Sähkön hinnan karkaaminen koettelee kansalaisia ja yrityksiä hyvin eriarvoisesti. Se lisää inflaatiota. Siihen puuttuminen vie valtion varoja jättimäisesti. Ja ikävintä on, että kriisiin ei ole varmoja ja selkeitä ratkaisuja.
On hallitus toiminutkin, ainakin miljardin edestä. Se on tuhat miljoonaa euroa tukea suomalaisille.
Sähkön arvonlisäveroa on alennettu määräaikaisesti. Verotukseen voi saada sähkönhintavähennyksen, Kela voi maksaa erityistä tukea korkeasta sähkön hinnasta erityisesti kärsiville. Ylimääräinen lapsilisäkin on inflaatiotukea lapsiperheille.
Mutta toimet eivät vielä riitä.
Siksi yhden puolueen (SDP) budjettipuheenvuorossa kuin vappusatasena heitetty ajatus sähkön hintakatosta sai aikaan sen, että eduskuntapuolueet kokoontuvat maanantaina.
Kiitos valtiovarainministerin ja keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon.
Saarikon puututtua heti asiaan sähkösatanen muuttui vakavaksi projektiksi. Näin kävi myös siksi, että sähkön hintakatto tai muut uudet tukitoimet tarvitsevat taas satoja miljoonia, ehkä miljardinkin.
Valtiovarainministerin pitääkin olla silloin valppaana, kun kuuluisista menokehyksistä puhutaan huolettomasti. Menokehysten yli on mentävä, kun sähkön hintatukea laajennetaan.
Sellaiseen projektiin tarvitaan kaikki puolueet, myös ne, jotka ovat vaalien jälkeen hallitusvastuussa.
Maanantain kokousta on pohjustettu sekä hallituspuolueiden puheenjohtajien viisikossa, hallituksen sähköministerityöryhmässä että elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) johtamassa ministeriössä.
Muutaman päivän kuluttua olemme viisaampia.
Viime vuoteen asti sähkö tuli pistorasiasta, ja maksu lähti aikanaan tililtä. Ja se siitä. Nyt kysytään, tuleeko sitä sähköä joka hetki? Riittävätkö rahat?
SÄHKÖN hintakriisin ympärillä on valtavasti loiskiehuntaa, luuloja, oletuksia ja vaatimuksia. Se ei ole ihmekään, sillä viime vuoteen asti sähkö tuli pistorasiasta, ja maksu lähti aikanaan tililtä. Ja se siitä.
Nyt kysytään, tuleeko sitä sähköä joka hetki? Riittävätkö rahat?
Mutta asiat ovat todella vaikeita. Asiantuntijat eivät ole yksimielisiä. Muissa Euroopan maissakin on toteutettu monenkirjavia tukitoimia.
Nyt meidän pitäisi ymmärtää esimerkiksi se, että Suomi on ollut suhteellisesti Euroopan eniten tuontisähköstä riippuvainen maa. Viime vuosina yli 20 prosenttia kuluttamastamme sähköstä on tuotu ulkomailta.
Venäjän hyökkäyksen myötä suuri osa tuontimahdollisuudesta on mennyttä.
Sähköä on saatava muualta – tai säästettävä niin paljon kuin suinkin, vaikka pakolla.
Omavaraisuutta on toki yritetty lisätä. Olkiluoto 3 sekä Pyhäjoen ydinvoimala ovat olleet osa tätä, samoin tuulivoimahankkeet. Nyt Pyhäjoki on haudattu, eikä Olkiluodon kolmosyksikkökään toimi vielä.
Samaan aikaan koko maailma, Suomi mukaan lukien, sähköistyy kaiken aikaa lisää.
Kun akuutista hintakriisistä on jotenkin selvitty, onkin aika käynnistää ohjelma kotimaisen sähköntuotannon lisäämiseksi. Sitä tarvitaan välttämättä, vaikka OL3 joskus käynnistyisikin.