Rydmanin tutkintapyyntö on myös median etu, vaikka kansalaistuomio on luettu eikä valitusoikeutta ole annettu
Tapaus Wille Rydman osoittaa, kuinka ankara julkisuuden tuomio on. Samalla se lisää paineita medialle.
Median työ vallan vahtikoirana on tämänkin tapauksen valossa korvaamatonta. Vallankäyttöä on vartioitava, sillä se voi saada myös vain lain rajoja hipovia mutta alhaisia ja luotaantyöntäviä muotoja.
Mutta sen, mitä julkaistaan, on pidettävä sitten paikkansa.
Nyt kansanedustaja Rydman kertoo jättäneensä poliisille tutkintapyynnön HS:n kirjoituksesta. Siinä monet nuoret naiset kertoivat Rydmanin epäasiallisesta käytöksestä alaikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia kohtaan.
Asian käsittely siis jatkuu.
Kokoomuspuolue olisi varmaankin toivonut, että Rydman olisi hyväksynyt tapahtuneen vähin äänin eikä ainakaan ryhtynyt oikeusteitse hakemaan kunniaansa.
Se olisi ollut pienimmän riesan tie. Siitä kertovat puolueen nopeat ratkaisut HS:n jutun tultua julki.
Hetken hiljaisuuden jälkeen puolueen kellokkaat puheenjohtaja Petteri Orpo etunenässä tuomitsivat Rydmanin väitetyt toimet. Kukaan ei edes vihjannut siihen suuntaan, että mahtaako kaikki olla tottakaan.
”Järkyttävää luettavaa”, Orpo sen sijaan sanoi.
Rydman pantiinkin oitis eroamaan niin eduskuntaryhmästä kuin muistakin luottamustoimista, joissa hän edusti kokoomusta.
Mutta toinenkin syy kokoomuksen ehdottomuuteen ehkä oli. Kokoomuksessa tiedettiin, että kerrottu oli totta. Pahin skenaario olisi ollut, että Rydmanin käyttäytymisestä olisi puhuttu laajemminkin osana kokoomuslaista tapakulttuuria. Sille tielle keskustelu ei ole kuitenkaan lähtenyt.
Median mahtia osoittaa, että HS:n journalistiset tutkimukset on ymmärretty kuin syytös ja tuomio.
Tutkintapyyntö merkitsee, että tapaus pysyy julkisuudessa ja vaikuttaa kokoomuksen kannatukseen. Näin käy riippumatta siitä, löytyykö HS:n jutun kaikille episodeille todisteita, onko jutussa Rydmanin kannalta lieventäviä seikkoja tai löytyykö Rydmanin toiminnasta selkeää lainvastaisuutta vai ei.
Kansalaisten oikeudentunto voi olla hyvinkin valikoiva, mutta yhdessä asiassa se on jyrkkä. Se on heikomman puolella vallan väärinkäyttöä vastaan.
Ja kun vastakkain ovat ylimieliseksi koettu kansanedustaja ja alaikäinen tyttö, sympatioiden kohteesta ei ole epäilystä.
Kokoomus tajusi tämän nopeasti, mutta Rydman ei ole käsittänyt vieläkään.
MEDIAN mahtia osoittaa, että HS:n journalistiset tutkimukset on ymmärretty kuin syytös ja tuomio.
Kansalaisten ajatus on kulkenut näin:
”Jos Hesari tohtii julkaista tällaista, asioiden täytyy olla totta, ja julkaistu pitää varmaankin myös oikeuden edessä. Pelissähän ovat myös lehden arvovalta ja uskottavuus.”
Tämä panee myös median vakavan paikan eteen. Sen täytyy olla korostetun tietoinen vallastaan.
Siksi journalismin perustan pitää kestää. Työt on tehtävä mahdollisimman hyvin. Faktojen on oltava oikeita. Tulkinnanvaraisuutta ei saa jäädä liikaa. Ajojahdin tai poliittisen tarkoituksenmukaisuuden makua ei saa olla.
Siksi Rydmanin tutkintapyyntö on myös HS:n ja median etu.