Poliisijohto väisti vastuun Aarnio-tapauksesta – mutta myös median pitäisi pestä jälkipyykkinsä
Suomalaiset ovat tottuneet luottamaan poliisin ja sen toimintaan. Tutkimuksissa, joissa on kysytty kansalaisilta ammattien arvostusta ja luotettavuutta, poliisit ovat sijoittuneet aina kärkipäähän.
Kansalaisten luottamusta poliisiin eivät ole horjuttaneet edes yksittäiset poliisien julkisuudessa mesillä olleet virkarikossyytteet tai tuomiot. Näistä näkyvin ja tunnetuin on Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tapaus.
Helsingin hovioikeuden tuoreen päätöksen mukaan Aarnio on syyllistynyt viiteen törkeään huumerikokseen, todistusaineiston vääristelemiseen, oikeudenkäynnissä kuultavan uhkaamiseen ja lukuisiin virkarikoksiin.
Hovioikeuden mukaan Aarnio on käyttänyt häikäilemättömästi omaa asemaansa hyväksi huumerikosten tekemisissä ja niiden peittämisessä.
Kymmenen vuoden huumetuomion lisäksi Aarnio on saanut kolmen vuoden ehdottoman tuomion niin sanotusta Trevoc-jutusta.
Onko todellakin niin, että jos tarina on riittävän mehukas ja lehtitalon kannalta kaupallisesti kannattava, niin tietolähteen omat motiivit voi ohittaa olankohautuksella?
On selvää, että poliisin sisäinen valvonta petti. Yksikään korkea poliisijohtaja ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi erota tehtävästään jupakan takia. Sopii kysyä, voiko tätä pitää asianmukaisena tapana kantaa vastuuta.
Ankarat syytteet aikoinaan vuoden poliisiksi valittua Aarniota kohtaan järkyttivät aikanaan suomalaisia. Moni piti syytteitä tekaistuina ja uskoi niiden liittyvän poliisien sisäiseen valtataisteluun.
Aarnio levitti tätä tarinaa itse omien luottotoimittajiensa suosiollisella avustuksella. Jälkikäteen on helppo todeta, että Aarnion luottotoimittajat ottivat kritiikittä vastaan lähes kaiken materiaalin ja juttuideat, joita heille tarjottiin.
Joissakin tapauksissa Aarnio jopa tarkisti, että juttu on ”oikein” kirjoitettu.
Aarnion tutkinnassa esille tulleet tiedot eivät ole median kannalta mairittelevia. Tuntuu uskomattomalta, että entinen huumepoliisin päällikkö pystyi ohjailemaan joitakin maan suurimpien lehtitalojen toimittajia omien toiveidensa mukaisesti.
Lehdistön uskottavuuden ja riippumattomuuden kannalta Aarnio-tapaus jättää paljon kysymysmerkkejä. Onko todellakin niin, että jos tarina on riittävän mehukas ja lehtitalon kannalta kaupallisesti kannattava, niin tietolähteen omat motiivit voi ohittaa olankohautuksella?
Mielenkiintoista onkin, että tiedotusvälineet ovat olleet Aarnio-tapauksen yhteydessä syvästi huolissaan poliisien maineesta. Sellaisia puheenvuoroja, joissa olisi pohdittu omaa roolia ja toimintaa, ei ole juuri näkynyt. Syytä olisi.