Pienen kunnan piina kertoo, että rajoituksista pitää olla mielissään sielläkin, missä tartuntoja ei vielä ole ollut lainkaan

Pääkirjoitus

Suomenmaassakin on näkynyt otsikoita ”ministeri Kiurun hehtaaripyssystä” tai ihmetelty laajojen rajoitusten epäoikeudenmukaisuutta, kun omassa kunnassa ei ole tavattu vielä yhtään koronatartuntaa.

Arvostelu voi tuntua aiheelliselta. Miksi meilläkin pitäisi sulkea ravintoloita tai yhteiskunnan palveluja, vaikka koronasta ei ole havaintoja tai niitä on vain vähän?

Mutta tälläkin kolikolla on myös toinen puolensa.

Sitä varten rajoitukset juuri ovat, että virus ei leviäisi. Juuri siksi myös sellaisilla alueilla kannattaa puoltaa ankariakin rajoituksia, jotka ovat säästyneet tartunnoilta ja sairastumisilta.

VIRUSTA ei ole helppo torjua. Sen kertoo pienen kunnan esimerkki Uudenmaan ja Päijät-Hämeen rajoilta, kymmenien kilometrien päästä suurista keskuksista.

Vajaan 2000 asukkaan Pukkila on keikkunut jo kuukauden päivät asukasta kohti laskettujen tartuntojen kärkitiloilla. Sinne se nousi, kun eräänä päivänä kunnassa todettiin yhtäkkiä kuusi tartuntaa. Tämä tarkoitti samaa, kuin jos Helsingissä olisi ilmoitettu yhtenä päivänä niitä melkein 2000.

Tämän jälkeenkin Pukkilassa on todettu paljon uusia tartuntoja. Milloin yksi, milloin kolme kahtena päivänä peräkkäin. Joku nollapäiväkin on ollut välissä.

Lauantaina Pukkila nousi taas kärkitilalle: viisi uutta tartuntaa. Luku on suhteessa sama kuin jos Helsingistä olisi kerrottu reippaasti yli 1500 tartunnasta.

Erityisiä selittäviä tekijöitä ei ole. Pukkilassa ei ole suuria työmaita, ei matkailukohteita, ei opiskeluympyröitä, ei isoja maahanmuuttajayhteisöjä. Vain tavallisia suomalaisia asumassa peltojen ja metsien keskellä. Heistä moni käy tosin muualla töissä, ja myös muista kunnista käydään Pukkilassa.

Tuskin erityistä holtittomuuttakaan on Pukkilassa ollut. Koko kevään, kesän ja syksyn aikana kunnassa oli vain alle kymmenen tartuntaa. Mutta lauantaina niitä oli kirjattu yhteensä jo 53.

Kunta ja viranhaltijat ovat tehneet parhaansa. Määräyksiä ja suosituksia on hiottu jatkuvasti. Kunnan ainoa ala-asteen koulukin suljettiin joksikin aikaa. Sekin tiedetään, että Pukkilan kunnanjohtaja on taannoinen sosiaali- ja terveysministeri.

Virus voi yllättää kaukana keskuksista olevankin seudun. Ja sitä ei olekaan ihan helppo häätää. Sen valtamuunnos tarttuu paljon herkemmin kuin vielä syksyllä.

PUKKILA ei ole ainoa pieni kunta, joka on ollut kärkitiloilla sataa tuhatta asukasta kohti laskettujen tartuntojen määrässä. Tämän voi todeta vaikkapa HS:n seurannasta.

Esimerkiksi lauantaina (20.3.) järjestys oli tämä:

1.Pukkila, 2.Ylitornio, 3.Helsinki, 4.Rusko… Kahdenkymmenen kärkitiloilla olleen kunnan joukossa oli Pukkilan ja Ylitornion lisäksi viisi muutakin kuntaa, joiden väkimäärä on alle 4000: Aura, Oripää, Lemland, Pyhäntä ja Petäjävesi.

KORONAVIRUS on siis jokamiehen ja -naisen riesa, vaikka maassa olisikin yhä joukko kuntia, joissa ei ole vielä tavattu yhtään tartunnan saanutta.

Virus ei ilmoita tulostaan. Se voi yllättää kaukana keskuksista olevankin seudun, niin kuin se on tehnyt jo monesti. Ja sitä ei olekaan ihan helppo häätää. Sen valtamuunnos tarttuu paljon herkemmin kuin vielä syksyllä.

Valtakunnallinen rajoituspolitiikka onkin hyvä nähdä kaikkialla tervetulleena suojelutoimena. Suomalaiset liikkuvat koronan aikanakin, sekä välttämättömillä että vähemmän tarpeellisillakin menoillaan. Pääsiäisen aikakin on taas tuloillaan.

Siksi rajoitukset ovat paikallaan kaikkialla. Kiusantekoa ne eivät ole. Ne ehkäisevät ennakolta.