Me suomalaiset olemme omituisia – maailma tarjoaa kunniaa, mutta torjumme mitalit epäuskoisina

Suomelle tarjottiin taas muutama päivä sitten kultaa ja kunniaa maailmalta, mutta ei oikein meille kelvannut. Ivallisesti tuhahdettiin vain.

Tämä kilpa oli yhteiskunnallinen. The World Happiness Report listasi Suomen ykköseksi, ”maailman onnellisimmaksi maaksi”.

Mukana oli 156 maata. Tässä YK:n raportissa onnellisuuden mittareina käytettiin bruttokansantuotetta kansalaista kohden, elinajanodotetta, yhteiskunnan tukea, kansalaisvapauksia ja korruption määrää liike-elämässä. Tällä kertaa myös maahanmuuttajien kokemukset vaikuttivat.

Kyllä uutista Suomessakin toki levitettiin. Mutta ei soitettu Porilaisten marssia eikä valtionjohto kohotellut voitonmaljoja. Ei. Semmoista nähdään vasta sitten, kun Suomi voittaa jääkiekossa MM-kultaa.

Monet uutisen kotimaiset kommentoijat olivat sen sijaan kovin epäuskoisia ja pilkallisia. ”Ei pidä paikkaansa”, saatettiin väittää, ja lueteltiin epäkohta toisensa perään.

Tietysti tätäkin vertailua voi kritisoida, aiheellisestikin. Mutta täytyy siinä perääkin olla, varsinkin, kun jopa kymmenet muut vertailut antavat samantapaisia tuloksia:

Suomi on maailman huippua.

Useimmissa muissa maissa – ehkä jopa kaikkialla muualla – maailman kehuista otettaisiin kaikki irti. Matkailun markkinointivaltiksikin se kelpaisi, siinä kuin yöttömät yöt, sauna ja Temppeliaukion kirkkokin.

Suomalainen: ”Ei minua varten tarvii keittää…”

Mutta Suomessa nyt ollaan muutenkin vähän sitä mieltä, että anteeksi, kun ollaan olemassa.

Tästä kansallisesta alemmuudentunteesta saatiin hyvä näyttö muutama kuukausi sitten, kun Yle etsi ”suomalaisinta lausetta”.

Ylivoimaisen voiton vei tämä:

”Ei minua varten tarvii keittää…”

Yhteisetkään kompleksit eivät katoa komentamalla. Mutta auttaisiko tätä valittajien luvattua maata, jos jokainen meistä yrittäisi suhteuttaa elämistään siihen, minkälaista se voisi olla, jos olisimmekin sattuneet syntymään muualle maapallolle?

Epäuskoisen irvailun ja ainaisen valittamisen sijaan saisimme olla ylpeitä isänmaastamme.

Saisimme olla ylpeitä siitä, miten Suomen asioita on hoidettu. Ylpeitä siitä, miten sen terveydenhuolto, sosiaaliturva ja koulutus toimivat. Ylpeitä siitä, miten tasa-arvoista ja turvallista Suomessa on.

Ja ylpeitä siitäkin, että voimme olla esimerkkinä monessa asiassa muulle maailmalle.