Maaseutukuntien uusilla valtuutetuilla tuhannen taalan paikka

Pääkirjoitus

Koronapandemia on ainakin tilapäisesti kasvattanut maaseudun vetovoimaa. Kiinteistönvälittäjät kertovat kertoneet maaseutukunnissa sijaitsevien asuntojen kysynnän kasvusta.

Myös kesämökkikauppoja tehtiin päättyvänä kesänä enemmän kuin pitkiin aikoihin.

On tietenkin ennenaikaista arvioida, kuinka pysyvästä ilmiöstä on kyse. Kaupungistuminen on ollut pitkään maailmanlaajuinen megatrendi, jonka voittokulkua on Suomessakin pidetty väistämättömänä.

Koronakriisi on kuitenkin saanut monet ihmiset pohtimaan vakavasti omia asumisratkaisujaan. Varsinkin lapsiperheitä houkuttaa mahdollisuus hankkia maaseudulta huomattavasti halvempia neliöitä, turvallista kasvuympäristöä ja luonnonrauhaa.

Koronakriisi on vauhdittanut myös etätyötä. Tämä on saanut monet ihmiset pohtimaan vakavasti sitä, voisiko haaveet maaseudun rauhasta muuttaa todellisuudeksi.

Kysyntä ei johda automaattisesti maaseudun vahvistumiseen. Myös maaseudun pitää olla valmis vastaamaan kysyntään.

Kyse on syvemmästäkin kulttuurimuutoksesta. Jos maaseudulle halutaan oikeasti uusia ihmisiä, vanhoilla asukkailla ei ole varaa pitää tulijoita outona vieraslajina.

Ensi huhtikuussa valitaan uudet kunnanvaltuustot. Niillä on nyt niin sanottu tuhannen taalan paikka hyödyntää koronan synnyttämää tilannetta.

Maaseutukunnilta vaaditaan aktiivisuutta ja joustavuutta ottaa mahdolliset uudet asukkaat vastaan. Tarvitaan yksinkertaisia käytännön ratkaisuja.

Omakotitalon rakentamisesta haaveilevan perheen olisi saatava suunnilleen yhdellä puhelinsoitolla tai sähköpostilla tarjous edullisesta tontista.

Sama koskee niitä muuttajia, jotka haluaisivat kunnostaa jonkun vanhan talon tai koulun. Lupabyrokratia pitää tehdä mahdollisimman yksinkertaiseksi.

Kesämökkien muuttamista ympärivuotiseksi asunnoksi pitää helpottaa ja maaseudun tietoliikenneyhteyksiä parantaa.

Toimenpiteiden listaa voi jatkaa. Olennaista on huomata, että yksittäinen kunta voi tehdä paljonkin uusien asukkaiden houkuttelemiseksi.

Kyse on syvemmästäkin kulttuurimuutoksesta. Jos maaseudulle halutaan oikeasti uusia ihmisiä, vanhoilla asukkailla ei ole varaa pitää tulijoita outona vieraslajina.

On siis aika kumota vanhat ajatustavat siitä, että tulija kelpuutetaan oikeasti yhteisöön kuuluvaksi paikkakuntalaiseksi vasta kymmenien vuosien tarkkailuajan jälkeen. Kyläyhdistysten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden pitää ottaa kunniatehtäväkseen tulijoiden kotouttaminen.

Myös puolueet voivat parantaa juoksuaan uusien tulijoiden houkuttelemisessa. Erityinen mahdollisuus tässä on keskustalla, jonka järjestöverkko on edelleen vahva maaseudulla.

Keskustan paikallisosastot ja kunnallisjärjestöt voivat edistää monin tavoin uusien tulijoiden juurtumista. Ensimmäinen tehtävä on pyytää heitä ehdokkaaksi ensi kevään vaaleissa.