Lyhyt näyttää olevan suomalaisen muisti
Julkinen keskustelu muutamien viime aikojen hallitushankkeiden ympärillä pakottaa kysymään, ovatko suomalaiset jo unohtaneet, minkä takia säästöjä ja leikkauksia tehdään?
Niitähän tehdään siksi, että rahamme eivät riitä.
Rahamme eivät riitä kaikkiin julkisiin menoihin, joita olemme vuosien aikana luoneet. Olemme velkaantuneet jo vuosikausien ajan aina vain lisää.
Siksi on säästettävä.
Otettakoon esimerkiksi kaksi erilaista asiaa, jotka ovat puhuttaneet viime päivinä – opintotuki ja Kansalliskirjastomme varat.
Professori Roope Uusitalon selvitystyö ehdottaa, että opintojen tukemista muutettaisiin lainapainotteisemmaksi. Suoraa rahan antamista vähennettäisiin, mutta lainansaantimahdollisuutta helpotettaisiin. Tavoitteena on paitsi säästö myös opintojen nopeutuminen. Ehdotus on kohdannut ankaraa arvostelua.
Kansalliskirjastomme on joutumassa suoran leikkauksen kohteeksi monen muun laitoksen tapaan. Kirjaston johtaja Kai Ekholm sotii vastaan eikä aio toteuttaa irtisanomisia ennen kuin niiden perustuslaillisuus on selvitetty.
Vastustajat ovat oikeassa, kummastakaan kohteesta ei saisi leikata. Leikata ei saisi myöskään yliopistojen määrärahoista, kehitysavusta, ammattikoulutuksesta, asumistuesta – ei mistään.
Mutta mitä tehdä, kun rahat eivät kerta kaikkiaan riitä?
Jonkun täytyy siihenkin kysymykseen vastata. Se tehtävä kuuluu hallitukselle, ei mielipidepalstoille tai torikokouksille. Hallituksen täytyy nähdä kauemmas, ja sen täytyy nähdä myös kokonaisuus.
Hallituksen tehtävänä on toimia myös veronmaksajien edunvalvojana. Tähän työhön kuuluu nyt holtittoman velkaantumisen lopettaminen.
Veronmaksajat rahoittavat kaiken edellä luetellun. Hallituksen tehtävänä on toimia myös veronmaksajien edunvalvojana. Tähän työhön kuuluu nyt holtittoman velkaantumisen lopettaminen. Linjaus on erityisesti tulevien sukupolvien etu, vaikka päätökset voivat nyt järkyttää.
Valtiolla on velkaa jo yli sata yksi miljardia, yli sata tuhatta miljoonaa. Velkaa otetaan tänä vuonna vielä monta miljardia lisää. Valtion velan määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa.
Tilanteen hurjuutta osoittaa, että jos haluaisimme pysäyttää lisävelkaantumisen tähän paikkaan, tarvittaisiin vielä monen miljardin lisäleikkaukset.
Tai toinen ajatusleikki: Jos ryhtyisimme lyhentämään valtion velkaa esimerkiksi kovanlaisella kahden miljardin vuosivauhdilla, kestäisi 25 vuotta, ennen kuin päästäisiin kymmenen vuoden takaiseen 50 miljardin kohtuulliseen tasoon.
Leikkauksia ja säästöjä saa ja pitääkin kritisoida. Varsinkaan nuorison ei kuitenkaan kannattaisi aivan juuttua ei-linjalle. Tulevat sukupolvet joutuvat – ja vielä aivan varmasti – maksamaan ne ”saavutetut edut”, joista nyt pidetään niin kovin kiinni.