Liberaalia demokratiaa haastetaan monelta suunnalta
On kulunut vain runsaat kaksikymmentä vuotta siitä kun yhdysvaltalainen filosofi Francis Fukuyama ennusti historian loppua. Ideologioiden taistelun piti päättyä liberaalidemokratian voittoon.
Fukuyama kirjoitti teesinsä sosialismin kaatumisen ja Berliinin muurin murtumisen jälkeisessä euforian tilassa. Hetken näyttikin siltä, että koko maailma olisi omaksumassa liberaalidemokratiaan kuuluvat oikeusvaltion, kansanvallan, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja markkinatalouden periaatteet.
Fukuyman ennusteelta veivät ensimmäisenä pohjan Kiina ja Venäjä.
Kiina toteuttaa määrätietoisesti omaa kehitysmalliaan, jossa pyritään yhdistämään puolueen yksinvalta ja kova markkinatalous.
Venäjällä on puolestaan omaksuttu Vladimir Putinin johdolla niin sanottu ohjatun demokratian malli, jossa poliittista valta on keskitetty presidentin puolueelle. Kreml kontrolloi myös tiedotusvälineitä ja talouselämää.
Trumpin lausunto oli ikään kuin viimeinen silaus Yhdysvaltain historian likaisimmalle vaalitaistelulle.
Ikään kuin tässä ei olisi jo riittävästi haastetta liberaalin demokratian ihanteelle, sen perustukset horjuvat nyt jo vanhoissa läntisen kansanvallan maissakin.
Viimeisin esimerkki kuultiin Yhdysvaltain presidenttiehdokkaiden viimeisessä televisioväittelyssä. Republikaanien ehdokas Donald Trump kieltäytyi hyväksymästä etukäteen vaalitulosta, jos demokraattien Hillary Clinton voittaa vaalit.
Trumpin lausunto oli ikään kuin viimeinen silaus Yhdysvaltain historian likaisimmalle vaalitaistelulle. Asiakysymykset ovat jääneet toissijaiseen asemaan vihan lietsomisen, valheiden viljelyn ja vastustajan lokaamisen rinnalla.
Parlamentaarisen demokratian emämaa Iso-Britannia yrittää puolestaan toipua kansanäänestyksestä, jossa äänestäjien enemmistö kannatti eroamista Euroopan Unionista. Asia-argumentit jäivät tässäkin äänestyksessä puolitotuuksien ja ennakkoluulojen lietsomisen varjoon.
Liberaalidemokratian tappioluetteloon voidaan lisätä vielä kehitys eräissä EU:n itäisissä jäsenmaissa, joissa on asetettu kyseenalaiseksi lehdistön vapaus ja oikeuslaitoksen riippumattomuus.
Nämä läntiset esimerkit rohkaisevat epäilemättä Kiinaa ja Venäjää jatkamaan oman yhteiskuntamallinsa kehittämistä.
Monet kehittyvien maiden johtajatkin pohtivat nyt, kumpi yhteiskuntamalli sopisi niille paremmin, liberaalidemokratia vai yhden puolueen yksinvalta.
EU-maihin ja niiden johtajiin kohdistuu nyt kova paine. Päivänkohtaisten ongelmien ratkaisemisen ohella EU:n olisi kyettävä vahvistamaan sekä omien kansalaistensa että koko maailman luottamusta liberaalin demokratian ihanteeseen.