Kun kunta päin punaisia liikennevaloja käveli…
Kuntien luottamuselimet hyväksyvät parhaillaan talousarvioita ensi vuodeksi. Mukana saattaa olla monenlaista ohjelmaa, suunnitelmaa ja strategiaa. Valitettavasti monissa niistä on verovarojen tuhlauksen makua.
Tosielämän episodi kertoo jotain.
Pieneen kuntaan laadittiin liikenneturvallisuussuunnitelma. Se tehtiin ELY-keskuksen valvonnassa yhteystyössä muutaman muun kunnan kanssa. Työtä valvoi ohjausryhmä, jossa oli tästä kunnasta kolme edustajaa, kunnanjohtajakin.
Lopullinen suunnitelma oli liitteineen 66 sivua. Graafeja, taulukoita sekä nippu suosituksia.
Kunnassa oli tehty kuntalaiskyselykin ehdotusten tueksi. Se kertoi esimerkiksi sen, että 16 prosenttia kyselyyn osallistuneista piti yhtenä turvallisuusongelmana sitä, että autot ajavat tässä pikku kunnassa päin punaista valoa. Vielä useamman (20 prosenttia) mielestä ongelma oli, että jalankulkijat kävelevät päin punaista valoa.
Kunnassa ei tosin ole liikennevaloja muualla kuin kunnanjohtajan virkahuoneen oven pielessä.
Pienen kunnan ”liikenneturvallisuussuunnitelmassa” tiivistyy yksi julkisen vallan pulmista. Meillä tehdään sellaistakin työtä, jonka käyttöarvo on vähäinen.
Työtä tehdään, kun se on lakisääteistä tai kun ylempi hallintoviranomainen patistelee tai kun idea on saatu myydyksi naapurikuntaan, joka tarvitsee lisää maksajia. Mutta usein työ perustuu vanhentuneisiin tietoihin, on byrokraattista ja huonosti käytettävää – ja jää pölyttymään hyllyyn.
Suunnitelmia voi olla kymmenittäin: maakunnan turvallisuusohjelma, lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, kunnan liikenneturvallisuussuunnitelma, maakunnan maahanmuutto-ohjelma, kunnan tasa-arvosuunnitelma, maakunnan perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimintasuunnitelma…
Oikeita asioitahan näissä suunnitelmissa käsitellään. Mutta liian usein ne ovat puuhastelua, joka lopulta hyödyttää vain selvityksen laatijaa. Hän saa palkan – vaikka työ olisikin sellaisen kuntalaiskyselyn toteuttamista, johon tulee hölmöjä vastauksia. Ja yleensä suunnitelmia on päivitettävä muutaman vuoden välein…
Kolikon toinen puoli on, että tämä kaikki tehdään veronmaksajien rahoilla. Lisäksi puuha työllistää viranhaltijoita ja luottamusväkeä, joilla olisi muutakin tekemistä.
Kuntien tehtävien vähentäminen – norminpurkutalkoot – onkin vielä tärkeämpi tehtävä kuin mitä hallituksetkaan työtä käynnistellessään ovat ehkä osanneet edes ajatella. Onneksi työ on kesken, sillä tekemistä riittää.
”Kunta voi laatia…”
Keskeinen ajatus on ollut byrokratian vähentäminen. Tätä tapahtuu takuulla, jos kunnille annetaan enemmän vapautta. Kun nyt säädetään: ”kunnan on laadittava…” olisi säädettävä vaikka näin: ”kunta voi laatia…”
Silloin nähtäisiin, minkälainen suunnitelmatyö koetaan kunnissa oikeasti tarpeelliseksi.