Koronakriisi antaa tukea monille keskustan tavoitteille Suomen kehittämisessä

Pääkirjoitus

Vaikka koronakriisin taltuttamisen pitää olla puoluepolitikoinnin yläpuolella, saa silti huomata, että monet keskustalaiset yhteiskuntatavoitteet ovat kriisinkestäviä.

Kotimainen ruokaturva ja huoltovarmuus, etätyö, monipaikka-asuminen, hajautettu yhdyskuntarakenne…

Ja kohtuullisuus.

Siinä joitakin keskustapolitiikan painopisteitä, jotka nyt oikein kirkastuvat.

Oli hyvä kuulla ministeri Jari Lepän vakuuttavan perjantaina, että ruoka riittää.

Ja elintarvikkeita on, kun on suomalaista elintarviketuotantoa, pelloilta tehtaisiin. Jospa kriisiaika lisäisi ymmärrystä myös suomalaista talonpoikaa kohtaan.

Ydin on tässä: Maatalouden harjoittamisen on oltava kannattavaa.

Onneksi ulkomaisetkin kuljetukset toimivat – vielä. Ehkä pahoja katkoksia ei tulekaan. Emme voi olla kuitenkaan varmoja. Tämänkin muistaminen saa arvostamaan kotimaista ruokaa.

Sama koskee muutakin huoltovarmuutta. Siitä on Suomessa huolehdittu hyvin, paremmin kuin Ruotsissa.

Myös riittävässä varautumisessa on syvällistä keskustalaisuutta. Samalla tavoin kuin talonpoikaisyhteiskunnassa oli pakko varautua talven yli, samalla tavalla on myös nyt ajateltava. Emme saa rakentaa elämämme ”kädestä suuhun” -menolle.

Sekin on käynyt kaikille selväksi, että ihmisten keskittäminen suuriin keskuksiin on epidemioiden näkökulmasta huono ratkaisu.

Kun taudit liikkuvat yleensä ihmisistä ihmisiin, tartuntamahdollisuudet ovat suurissa ihmisjoukoissa moninkertaiset.

Mutta myös kansakunnan huoltovarmuuden kannalta hajautettu yhdyskuntarakenne on turvallisempi ratkaisu kriisitilanteissa. Jos osa maasta joutuisi jopa ylivoimaisiin vaikeuksiin – kuten esimerkiksi ydinvoimaonnettomuuden myötä saattaisi käydä – hajautettu varautuminen auttaisi kansakuntaa selviämään.

Maaseutu onkin näyttäytynyt koronakriisin aikana enemmän onnelana kuin aikoihin – jopa niin, että ihmisiä on pitänyt estellä lähtemästä kesäasunnoilleen. Uusmaalaisilta se on kielletty kokonaan, jos kesäasunto on muualla maassa.

Kesäasunto on hyvä paikka etätöille. Etätyöt saattavat jäädä yhä useamman ratkaisuksi myös pandemian päättymisen jälkeen.

Niinpä ajatus monipaikka-asumisesta kiehtoo monia sellaisia, joilla on tähän mahdollisuus. Ja maaseudun elinvoima hyötyy.

Tämän vahvistaa myös uusi tutkimus, jonka on teettänyt valtioneuvosto ja toteuttaneet Pellervon taloustutkimus PTT, Luonnonvarakeskus (Luke), Oulun yliopisto ja asiantuntijayritys 4 Front. Tutkimuksesta kertoi Helsingin Sanomat (27.3.).

Tutkimuksen mukaan suomalaisten elinympäristö koostuu yhä useammin useista eri paikoista – kuten asunnosta, työpaikasta, kakkosasunnosta ja mökistä – ja ihmiset myös liikkuvat säännöllisesti niiden välillä.

Monipaikkaisuus muuttaa käsitystä väestö- ja aluekehityksestä, toteaa tutkimus. Kun kausiväestö otetaan huomioon, vain neljäsosa Suomen pinta-alasta luokittuu kokonaan taantuvaksi alueeksi.

Nämä ovat aivan eri luokan tietoja, kuin mitä on totuttu viime aikoina näkemään.

Mutta ei ihme. Kausiasuminen Suomen sisällä koskee tutkimuksen mukaan jopa 2,4 miljoonaa ihmistä.

Kunhan kriisin alkuvaiheista päästään, keskustelu käy toivottavasti vielä yhteen keskustalaiseen hyveeseen – kohtuullisuuteen.

KUNHAN kriisin alkuvaiheista päästään, keskustelu käy toivottavasti vielä yhteen keskustalaiseen hyveeseen – kohtuullisuuteen.

Ryöstökapitalismi, globalisaation hillitön hyväksikäyttö, luonnonvaroja tuhlaava ja maailmoja syleilevä elämäntapa – siinä juurisyitä sille kehitykselle, mikä teki maapallostamme salamannopeasti koronaviruksen temmellyskentän.

Mutta lääkekin on: paluu kohtuullisempaan elämäntapaan, Ehkä niin käykin – jos meillä on riittävästi viisautta.