Kesällä kaupunkilainen huomaa, että suomalaisia asuu maaseudullakin

Kesäaika tarjoaa lomailun, virkistäytymisen ja kasvun ihmeen seuraamisen lisäksi myös ahaa-elämyksen.

Kaupunkilainen huomaa, että maaseudullakin asuu suomalaisia.

Kesällä kaupunkilainenkin suuntaa maalle. Maalla asuviin törmää kesämökkeilijä, suurten metsien retkeilijä, sukutapaamisten vieras, veneilijä tai autollaan kotimaata kiertävä perusmatkailija.

Huomio on hyvä.

Joskus näet saattaa tuntua siltä, että kaupunkilaiselämän tohinassa tällainen pikku seikka unohtuu.

Mutta ilman maaseudun asukasta ei kotimainen ruoka tule ruokapöytään.

Ilman maaseudun asukasta ei uusiutuvan energian raaka-aine liiku energiantuottajien myllyihin.

Ilman maaseudun asukasta ei kesämökkeilijä saa tarvitsemiaan palveluja.

Ilman maaseudun asukasta ei kukaan myy automatkailijalle kahvia huoltoaseman baarissa. Ja niin edelleen.

Maaseudun ihmisiä siis tarvitaan.

Mutta kaikkien muidenkin ammattien harjoittajia asuu maaseudulla. He ovat valinneet niin.

Kesällä on hyvä huomata, että maaseudun ihmisiä tarvitaan.

Kesä saisikin auttaa meitä hyväksymään sen, että suomalaiset voisivat vapaasti valita oman asumismuotonsa.

Toiset haluavat asua kaupungissa, toiset maalla. Sallittakoon se, kummallekin.

Maaseudulla asuminen on joutunut jotenkin altavastaajaksi. Palvelut ovat vähentyneet. Kiinteistöjen arvojen väitetään alentuneen. Ympäristöasioistakin syyllistetään.

Kaikkea ei kuitenkaan kannata uskoa. Taustalla kun voi olla ideologisia tavoitteita tai bisnesetuja.

Uudet tutkimukset (Aalto-yliopisto) ovat osoittaneet, että maaseudun asukkaan ei kannata ainakaan syyllisyyttä tuntea.

Kaupunkilaiseen elämäntapaan kuuluu kuluttaminen paljon merkittävämpänä osana kuin maaseudun elämäntapaan.

Ja kuluttamisen määrä on ympäristöajattelun keskeinen mittari.

Maalla rakennetaan uusiutuvasta puusta. Maalla on helppo käyttää uusiutuvaa energiaa. Maalla eletään ylipäänsä lähellä luontoa.

Jospa kesä lisäisi ymmärrystä puolin ja toisin. Suomalaisiahan tässä kaikki olemme.