"Käytiin kerran maalla. Siellä oli jotain ihme luontoa. Ei tykätty. Ahisti. Terveisin vihreät."

Vihreiden kaupunginvaltuutettuna Helsingissä toimivan Fatim Diarran Facebook-vuodatukseen ei kannattaisi puuttua, jos siitä ei voisi lukea merkkejä isommistakin asioista.

Diarra kirjoitti näin:

”Jos ha­lu­aa asua met­säs­sä niin ole hyvä, mut­ta ihan tur­ha odot­taa sa­maa pal­ve­lu­ta­soa ja met­säs­sä on an­kee­ta, ai­noa syy muut­taa sin­ne on in­ses­ti ja se et­tä ku­kaan ei kuu­le kun vai­mo huu­taa apua.”

Tyhmää ja loukkaavaa, tietysti. Mitään puolusteltavaa siinä ei ole. Nuori helsinkiläispoliitikko onkin saanut kuulla kunniansa.

Mutta kirjoitus antaa aihetta muuhunkin kuin sapekkaaseen päivittelyyn ja vitsailuun. Se ja siitä kummunneet kommentit kertovat yhä kovenevasta vastakkainasettelusta.

Sanasotaa käydään erityisesti pääkaupungin ja maaseudun välillä mutta myös laajemmin pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä – ihan niin kuin emme samaa isänmaata asuisikaan.

Tällaisen pelin pääagitaattori on ollut Helsingin kokoomuslainen pormestari Jan Vapaavuori.

Hän on hyökännyt maan hallitusta vastaan ja syyttänyt sitä Helsingin ja pääkaupunkiseudun unohtamisesta. Vapaavuori on yrittänyt houkutella myös muita ”suuria” kaupunkeja painostamaan valtiovaltaa.

Vanhaa vaalilausetta mukaillen voi tosin huoletta sanoa, että ilman Golf-virtaa ja keskustapuoluetta siellä Pellossa ei asuisi ketään.

Vapaavuoren innokkuudesta on seurannut, että vihreätkin ovat heränneet vaatimuksiin suurten kaupunkien hyväksi. Joskus tuntuu, että Vapaavuori johtaa paitsi kokoomusta, myös vihreitä.

Diarran kirjoituksen voi nähdä kumpuavan siitä uhosta ja halveksunnasta, jota nyt lietsotaan. Itse hän kertoi tur­hau­tu­neen­sa keskusteluun maa­kun­tau­u­dis­tuksesta Uu­den­maan lii­ton ko­kouk­ses­sa. Maa­kun­tau­u­dis­tus tun­tui hänen mielestään ”jär­jet­tö­mäl­tä pel­lei­lyl­tä”.

Sitähän se Vapaavuorikin on todistellut.

Olisi houkuttelevaa vaatia näin keskustan lehdessä maakuntia puolustusasemiin, rintamalinjojen tiivistämistä ja vastaamista samalla mitalla.

Mutta siitä ei hyvä seuraisi. Päinvastoin, tällaisista asetelmista pitää päästä. Pienen kansakunnan voima on sen eheydessä. Meidän on kestettävä toisiamme, sulatettava erilaiset mielipiteet ja hyväksyttävä sekin, että suomalaisilla on oikeus asua missä haluavat, joutumatta leimatuiksi tai pilkatuiksi.

Tämän pitää kelvata niin vihreille, kokoomuslaisille kuin keskustaväellekin.

Vanhaa vaalilausetta mukaillen voi tosin huoletta sanoa, että ilman Golf-virtaa ja keskustapuoluetta siellä Pellossa ei asuisi ketään.

Diarra paljastaa itseään, mutta varmasti myös puolueensa ajatuksia. Tämän voi päätellä siitäkin, että puheenjohtaja Touko Aalto puolusteli ja selitteli. Hän ei uskaltanut sanoa suoraan – tai ehkä ei halunnutkaan.

Vasta monta tuntia myöhemmin Aallolle oli saatu päähän, mitä hänen pitää sanoa toimittajille. Tämän paljastaa Helsingin Sanomien nettiversio, joka kertoo juttua korjatun keskiyöllä:

”Täydennetty juttua 5.11. kello 0.57: Lisätty juttuun kohta, jonka mukaan Touko Aalto ei hyväksy vastaavanlaista puhetta keneltäkään, sekä kommentti ’Sellainen on mielestäni sopimatonta, vaikka huumorista onkin kyse’.”

Aika nopeasti. Ei tarvinnut edes yön yli nukkua.