Kaksi tärkeää puheenvuoroa keskustaväelle

Pääkirjoitus

Suomenmaassa julkaistiin loppuviikosta kaksi tärkeää puheenvuoroa keskustan tilasta.

Kokeneet keskustavaikuttajat Seppo Kääriäinen ja Eero Lankia listaavat kahdeksan juurisyihinkin menevää kysymystä pohdittavaksi mielipidekirjoituksessaan (9.7.).

Kansanedustaja Eeva Kalli puolestaan harppaa askeleen eteenpäin Suomenmaan haastattelussa (11.7.) ja tarjoaa jo ainakin yhden, raikkaan vastauksen.

Kumpaankin puheenvuoroon kannattaa tutustua.

KÄÄRIÄISEN ja Lankian perusviesti on, että keskustassa tarvitaan ”sivistynyttä ja kriittistä keskustelua” siitä, miten rakennetaan tie kohti nousua – ja yhteinen keskustalainen koti.

Tätä viestiä ovat tarjonneet useatkin keskustavaikuttajat. Ongelmana on ollut, että monikaan ei ole sanonut, mistä pitäisi keskustella. Vielä harvempi on kertonut oman mielipiteensä keskustelun alkajaisiksi.

Kirjoituksessa on kuitenkin konkreettista uutta: kahdeksan kysymystä, joihin pitäisi löytää vastaukset. Tosin kirjoittajatkaan eivät itse kysymyksiinsä vastaa.

Lähteä pitäisi entisten puoluesihteerien mielestä keskustan linjasta ja aluepolitiikan kirkastamisesta. Tähtäimessä pitäisi olla rivien kokoaminen.

Sitäkin kirjoittajat muun muassa kysyvät, miten vahvistetaan puolueen sääntöjen mukaista valmistelu- ja päätöksentekomallia niin, että ”viralliset puolue-elimet tekevät päätökset puolueen linjasta, eivät epäviralliset porukat”.

Ovatpa Kääriäinen ja Lankia laajemmankin arvopohdinnan perään, ”Suomen, Euroopan ja maailman tulevaisuudesta”.

KALLI ei patistele keskustelemaan vaan löytää jo konkreettisempia lääkkeitä. Hän näkee, että keskustaväkeä vaivaa väärä asenne, huono itsetunto. Se vaikeuttaa myös poliittisen tilanteen kärsivällistä tulkintaa.

”Me ylireagoimme ulkopuolelta tulevaan arvosteluun. Silloin puolueesta tulee sätkynukke, joka säntäilee edestakaisin milloin minkin asian takia.”

Esimerkki on jahkailu siitä, onko keskustan paikka hallituksessa vai ei.

”Jos jäämme odottamaan sellaista hallitusta, jossa kaikki päätökset tehdään vain oman tahtomme mukaan, saamme odottaa lopun ikäämme”, Kalli sanoo ja on oikeassa. Politiikka kun on kompromisseja.

Kalli näkee, että keskustassa koviin aikoihin on reagoitu käpertymällä sisäänpäin ja keskitytty liian helposti omaa joukkoa jakaviin asioihin, vaikka juuri silloin pitäisi avautua enemmän ulospäin ja osoittaa viesti kaikille suomalaisille.

Keskustalaiset eivät saisikaan Kallin mielestä jäädä rypemään epäonnistumisissaan, vaan heidän tulisi oppia iloitsemaan saavutuksistaan.

Hyvä neuvo, sillä mikään puolue ei saa kaikkea tahtomaansa, ei lähimainkaan. Tämäkin kannattaa muistaa, vaikka kilpailijat ja media toitottaisivat muuta.

Keskustelun vaikeus juontuu myös ajan riennosta.

KESKUSTELUN vaikeus juontuu myös ajan riennosta. Tappiovaaleista on kulunut jo reippaasti toista vuotta, ja päivänpolitiikan asiat painavat kaiken aikaa päälle.

Keskustele siinä sitten periaatteista.

Kääriäisen ja Lankian tähtäin ei olekaan niinkään nykyhetkessä. Heidän keskusteluvaatimuksensa tähtää siihen, miten puolue nousee uuteen kukoistukseen 2020-luvulla.

Yhden varoituksenkin he esittävät: Syyttely ei ole keskustelua.

Hyvä, että tästä muistutetaan. Samalla voisi muistuttaa myös siitä, että henkilökohtaisille pettymyksille ja intohimoille ei tässä keskustelussa voi olla sijaa.

”Puolueella on mahdollisuuksia vahvistaa asemaansa ja lisätä kannatustaan, kun tai jos voimat kootaan ja yhdessä käydään rakennus- ja kunnostustöihin. Nousu alkaa sisältä, yhteisellä tahdolla”, Kääriäinen ja Lankia kirjoittavat.

Ei siis niin, että ”ennen oli kaikki paremmin” tai että ”hellittäkää jo, vanha sukupolvi” – vaan yhdessä, voimat kooten.