Kaikkonen näyttää esimerkkiä
Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) ilmoitti tiistaina jäävänsä isyysvapaalle ensi vuoden alussa.
Ratkaisun perusteet ovat hyvin ymmärrettäviä. Kaikkosen perheeseen syntyi toinen lapsi viime kesänä. Hänen puolisonsa menee töihin vuoden alussa, ja vanhemmat eivät halunneet laittaa vauvaa päivähoitoon vielä näin varhaisessa vaiheessa.
Kaikkoset saavat hoitoapua lähipiiristä maaliskuun alusta lähtien. Niinpä luonnollisin ratkaisu oli isän jääminen hoitamaan lapsia siihen saakka.
Isät ovat toistaiseksi käyttäneet perhevapaita paljon vähemmän kuin lainsäädäntö olisi sallinut. Maan hallitus toteutti tällä kaudella perhevapaauudistuksen, jossa isiä rohkaistiin lapsenhoitoon pidentämällä vain heidän käytössään olevaa vanhempainvapaan jaksoa.
Vaikka uudistus ei koske Kaikkosen perhettä, ministeri näyttää tärkeää esimerkkiä. Millään työpaikalla ei voida tämän jälkeen väittää tuoreen isän työpanosta niin korvaamattomaksi, ettei hän voisi jäädä vanhempainvapaalle.
Ministerin työ on erityisen vaativaa. Se vaatii paljon matkustelua, ja päivät venyvät muutoinkin pitkiksi. Kaikkonen perustelikin ratkaisuaan sillä, että hän haluaa tuntea lapsensa muutoinkin kuin valokuvista.
Tämä perustelu on kaikkein tärkein, ja sekin koskee kaikkia isiä työstä ja asemasta riippumatta. Mikään työstä saatava palkkio tai hyöty voi korvata vauva-aikana yhdessä vietettyä aikaa.
Vaikka Kaikkosen isyysvapaa kestää vain hieman alle kaksi kuukautta, hänen on lakien nykyisen tulkinnan mukaan erottava hallituksesta siksi aikaa. Tulkinta tuntuu kovin jyrkältä tämän päivän Suomessa.
Millään työpaikalla ei voida tämän jälkeen väittää tuoreen isän työpanosta niin korvaamattomaksi, ettei hän voisi jäädä vanhempainvapaalle.
Keskustan on nyt kuitenkin etsittävä Kaikkoselle tuuraaja.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko ehdottaa, että Kaikkosen sijaiseksi nimettäisiin elinkeinoministeri Mika Lintilä. Hän kantaisi näin kahta salkkua.
Järjestely saattaa tuntua hiukan erikoiselta. Oppositio ehtikin keskiviikkona arvostella kahden salkun yhdistämistä aikana, jolloin molempiin on kertynyt painavia asioita. Ukrainan sota ja Nato-jäsenyyden edistäminen työllistää puolustusministeriä, sodasta johtuva energiakriisin hoito elinkeinoministeriä.
Tarkemmin ajateltuna järjestely on kuitenkin sekä toimiva että luonteva. Lintilä on Kaikkosen ensimmäinen sijainen valtioneuvostossa. Muualla työelämässä on sääntö eikä poikkeus, että sijaiset tuuraavat johtajaa lyhyen poissaolon aikana.
Lintilä on keskustan nykyisistä ministereistä kokenein ja kykenee varmasti ottamaan puolustusministeriön asiat nopeasti haltuunsa.
Saarikon harkinnassa lienee painanut myös keskustan etu.
Kaikkonen on tällä hetkellä keskustan suosituin poliitikko, ja puolue tarvitsee häntä vaalitaistelun loppusuoralla. Keskustan ei kannata tässä tilanteessa katkaista hänen ministeripestiään kokonaan, mikä olisi ollut toinen vaihtoehto. Silloin hänelle olisi valittu seuraaja hallituskauden loppuun asti.
Siksi keskusta hakee nyt lyhytaikaista sijaisjärjestelyä.
Kaikkosen sijainen valitaan torstaina keskustan eduskuntaryhmän, puoluehallituksen ja europarlamenttiryhmän yhteiskokouksessa.
Mahdollista on, että kokouksessa nousee esille muitakin nimiä. Onhan eduskuntaryhmässä joukko entisiä ministereitäkin, joilta pätkäpestin hoito kävisi sujuvasti.