Huoli sosiaaliturvajärjestelmän kestävyydestä on otettava vakavasti
Kelan ex-pääjohtaja Liisa Hyssälä vaati viime syksynä täysremonttia sosiaaliturvajärjestelmään. Hyssälän mielestä nykyinen järjestelmä edustaa mennyttä maailmaa.
Vuodenvaihteessa Kelan pääjohtajuudesta luopunut Hyssälä totesi suorasukaisesti, että yhteiskunnan varat eivät riitä kattamaan jatkuvasti paisuvia tukia. Jotain on siis pakko tehdä.
Kelan väistyvän pääjohtajan avausta ei voi ohittaa olankohautuksella. Samaa mieltä näyttää olevan myös Kelan tuore puheenjohtaja Elli Aaltonen.
Aaltonen kysyy Suomenmaan haastattelussa (23.12.2016), pitäisikö Suomessa siirtyä julkisen talouden kestävyyden nimissä etuisuuksien tasa-arvosta kohdennettuun tasa-arvoon.
”Ne, jotka eniten tarvitsevat, saisivat enemmän.”
Aaltonen myöntää, että keskustelu esimerkiksi lapsilisien tai eläkkeiden oikeudenmukaisemmasta jaosta on äärimmäisen vaikeaa.
Aihe on myös poliittisesti herkkä. Silti asioista pitäisi Aaltosen mukaan uskaltaa puhua avoimesti.
Kela maksoi erilaisia sosiaalitukia viime vuonna yhteensä 15 miljardia euroa. Tänä vuonna loppusumman ennustetaan nousevan 16 miljardiin.
Kysymys on siis erittäin isoista rahoista.
Jos järjestelmältä putoaa pohja, pahiten kärsivät ne, jotka tarvitsevat eniten apua.
Julkisuudessa eniten keskustelua on herättänyt asumistuen räjähdysmäinen kasvu. Julkisen asumistuen määrä on kasvanut yli 10 prosenttia lähes koko vuosikymmenen ajan, eikä kasvulle näy loppua.
Alun perin asumistuen piti olla tilapäinen, tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvä tuki. Nyt siitä on tullut monille palkan jatke.
Viime vuonna asumistukea myönnettiin yli 1,7 miljardia euroa. Vuokralla asuvista suomalaisista yli 60 prosenttia sai asumistukea, ja sen piiriin kuului yli 800 000 henkilöä.
Yhteiskunnan asumistuet ovat valuneet viime vuosina vuokranantajien taskuun. Voittojen maksimoimiseksi monet vuokranantajat ovat nostaneet vuokra-asuntojen hintoja yhteiskunnan kustannuksella.
Asumistuesta on tullut veronmaksajien kannalta kallis automaatti.
Tällainen kehitys ei voi jatkua kovin pitkään. Poliitikkojen on uskallettava ottaa Kelan johtajien ulostulot vakavasti. Näin siitä huolimatta, että asia on poliittisesti tulenarka.
Järjestelmän valuvikojen korjaaminen ei tarkoita, että työttömistä, sairaista ja muista yhteiskunnan tukea tarvitsevista ei pidettäisi huolta. Tilanne on pikemmin päinvastoin.
Jos järjestelmältä putoaa pohja pois, pahiten kärsivät ne, jotka tarvitsevat eniten apua.