Hallitusohjelman pitäisi kelvata keskustaväelle, mutta on hyvä huomata, että uudet panostukset ovat mahdollisia Sipilän hallituksen työn ansiosta

Vaikka Antti Rinteen hallitusta on luonnehdittu vasemmistolaisimmaksi aikoihin, realismi sai niskaotteen toiveiden tynnyristä. Siinä taitaa olla tärkein syy, miksi keskustaväki voi hyvin aplodeerata uudelle hallitusohjelmalle.

Kompromissihan se tietenkin on, kun hallituspuolueita on viisi. Keskustan kynnyskysymykset ovat kuitenkin erittäin hyvin toteutuneina. Muutenkin painotukset sen suuntaisia, että keskusta voinee hyväksyä hallitusohjelman jopa kiitoksin.

Runsaan miljardin euron lisäpanostukset ovat pääosaltaan työllisyysasteen nousun varassa. Jos 75 prosentin työllisyysaste toteutuu, rahaa on käytettävissä. Siitä pitävät huolen kasvavat verotulot ja vähenevät työttömyysmenot.

Tavoite on kova, 60 000 uutta työllistä ja työpaikkaa. Mutta paljon kovemman työn teki Juha Sipilän hallitus. Työllisyysaste kasvoi viime vaalikaudella lähes viisi prosenttiyksikköä 72:een, ja uusia työpaikkoja syntyi 140 000.

Siksi Rinteen hallitus voi kirjoittaa ohjelman, jossa on lisää rahaa koulutukseen, pienimpiin eläkkeisiin, heikoimmassa asemassa olevien perheiden lapsilisiin, maatalouteen…

Jos uusi hallitus pääsee päämääräänsä, työttömyysaste on vuonna 2023 reilusti alle viiden prosentin.

Tämän tunnusti jopa vasemmistoliiton Li Andersson, joskin epäsuorasti. Hän sanoi puheenvuorossaan näin: ”Kymmenen vuoden leikkaus- ja säästökierteen jälkeen olemme tilanteessa, jossa meillä on mahdollisuus leikkauslistojen sijasta tehdä uusia panostuksia…”

Nyt on siis ”mahdollisuus”. Kiitos Sipilän hallituksen.Jos uusi hallitus pääsee päämääräänsä, työttömyysaste on vuonna 2023 reilusti alle viiden prosentin. Sellaisissa luvuissa ei olla oltu miesmuistiin.

Hallitusohjelma ei jätä tavoitetta pelkkien toiveiden varaan. Sen toteutumista tarkastellaan kahdesti vuodessa.

Ensimmäinen iso merkkipaalu on runsaan vuoden kuluttua, kun laaditaan vuoden 2020 valtion budjettia. Silloin budjettiriihessä on oltava valtiovarainministeriön kriteerit täyttävä näkemys siitä, että 30 000 uuden työllisen rima on ylittymässä. Jos näin ei käy, työllisyyttä kasvattavia toimia tehostetaan. Myös suunnitelluista uudistuksista voidaan säästää.

Tämän kertoi maanantain tiedotustilaisuudessa pääministeriksi nouseva Rinne, mutta eniten sitä painotti keskustan puheenjohtaja Sipilä.

Onkin helppo kuvitella, kuka on paimentanut hallitusneuvottelijoita realismin tielle. Neuvotteluryhmissä kun kaavailtiin jopa kahdeksan miljardin euron lisämenoja.

Myös ministerijako selvisi maanantaina.Keskusta saa valtiovarainministerin, elinkeinoministerin, tiede- ja kulttuuriministerin, puolustusministerin sekä maa- ja metsätalousministerin salkut.

Valtiovarainministeri on valtion kukkaronvartija ja toiseksi vaikutusvaltaisin ministeri. Elinkeinoministeri taas on avainasemassa työllisyystavoitteen saavuttamisessa, sillä uudet työpaikat syntyvät tulevaisuudessakin yrityksiin.

Keskustassa käydään varmasti keskustelua siitä, että ykkösopetusministerin paikkaa ei tullut – vieläkään. Kulttuuriministerin tehtävään liitettiin nyt kuitenkin myös tiedeasiat, ja sitä voi pitää lähes yhtä vahvana tehtävänä kuin ykkösministerin postia.

Moni keskustalainen olisi toivonut toisin. Varsinkin peruskoulu mutta myös ammatillinen koulutus tarvitsevat nyt uutta otetta. Opettajat eivät tahdo jaksaa, mikä on hälyttävää. Mutta koulujärjestelmämme tulevaisuus on niin tärkeä asia, että sen täytyy olla koko hallituksen huolena.

Sitä paitsi hallituksen kokoonpanokin on kompromissi. Mikään puolue ei voi sanella. Niin ei voi tehdä pääministeripuoluekaan, saati sitten 31 kansanedustajan puolue.

Ja tuskin kukaan keskustalainen tahtoisi ajatella, että vaikkapa maatalousministerinä toimisi vihreä tai vasemmistoliittolainen poliitikko…