Hallituskauden tilinpäätöslukuja kelpaa esitellä

Pääkirjoitus

Vaalikauden loppua on värittänyt Juha Sipilän eronpyyntö maakunta- ja soteuudistuksen kaatumisen vuoksi.

Vaalikeskustelussa olisi kuitenkin hyvä arvioida myös koko vaalikauden kokonaisuutta. Hyvän pohjan tälle arviolle antavat Tilastokeskuksen perjantaina julkistamat luvut kansantalouden kehityksestä.

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan kansantuote kasvoi viime vuonna 2,3 prosenttia. Samalla kansantuote ylitti vihdoin vuoden 2008 tason.

Suomelta vei siis finanssikriisin jälkeen kymmenen vuotta paikata finanssikriisin menetykset. Muut meihin verrattavat maat selvisivät urakasta paljon nopeammin.

Tilastokeskuksen pylväät paljastavat, että talous laahasi pahiten vuosina 2012–2014, jolloin maata hallittiin kokoomuksen ja SDP:n sinipunahallituksilla.

Vuonna 2015 yllettiin nipin napin plussalle. Todelliseen kasvuun päästiin vasta vuosina 2016–2018 eli Juha Sipilän hallituskaudella.

Suomen talous lähti vauhdikkaaseen kasvuun vuonna 2016, monta vuotta myöhemmin kuin muualla Euroopassa.

Hallitus ja oppositio tapaavat olla aina eri mieltä siitä, kenen ansiota tai syytä talousluvut ovat.

Opposition mielestä huonot luvut ovat aina kulloisenkin hallituksen syytä. Jos kasvua ilmenee, se on opposition mielestä kansainvälisten suhdanteiden ansiota ja tapahtuu hallituksista riippumatta.

Hallituksilla on puolestaan tapana syyttää huonoista luvuista kansainvälisiä suhdanteita. Vastaavasti ne laskevat hyvät luvut omaksi ansiokseen.

Totuus löytyy useimmiten jostakin hallituksen ja opposition tulkintojen välimaastosta. Suhdanteet vaikuttavat ilman muuta talouskehitykseen, mutta osansa on kyllä myös kulloisenkin hallituksen toimilla.

Eihän koko politiikalla, varsinkaan talouspolitiikalla olisi mitään mieltä, ellei se vaikuttaisi ympäröivään todellisuuteen.

Tällä vaalikaudella totuus asettuu Tilastokeskuksen lukujen valossa lähemmäksi hallituksen kuin opposition tulkintaa.

Suomen talous lähti vauhdikkaaseen kasvuun vuonna 2016, monta vuotta myöhemmin kuin muualla Euroopassa. Kasvun ansiosta verotulot ovat kääntyneet nousuun ja valtion velkaantuminen on taittunut.

Kaikkein tärkeintä on, että kasvun ansiosta nyt käy töissä 140 000 ihmistä enemmän kuin vaalikauden alussa. Tämä tosiasia kumoaa suurelta osin opposition väitteet eriarvoisuuden kasvusta tällä vaalikaudella.

Tilastokeskuksen luvut puhuvat tässäkin puolestaan. Kotitalouksien saamat palkat ja palkkiot kasvoivat viime vuonna nimellisesti jopa 4,6 prosenttia. Inflaatio ja palkankorotukset eivät noin suurta kasvua selitä vaan suuri osa kasvusta johtuu siitä, että enemmän ihmisiä kävi töissä.

Oppositiolla on tapana pyrkiä valtaan lupaamalla äänestäjille muutosta, niin näissäkin vaaleissa. Talouden osalta muutosta ei kuitenkaan tarvita, päinvastoin.

Suurimman oppositiopuolueen SDP:n linjaukset ovat tässä suhteessa huolestuttavia. Sen esittämät veronkorotukset olisivat omiaan lannistamaan talouden kasvua.

Suomella ei ole kertakaikkiaan varaa palata viime vaalikauden menoon. Tätä viestiä kannattaa varsinkin pääministeripuolueen toistaa vaalikentillä.