Ei tullut ainakaan poliittista virkanimitystä
Samaan aikaan, kun maailma on odottanut henkeään pidätellen brittien EU-äänestystä, kotimaassakin on politikoitu.
Muuan kansanedustaja on loikannut puolueesta toiseen – ja onpa ministeri Kimmo Tiilikainen tehnyt virkanimityksenkin. Palkinnoksi hän sai harvinaisen kirjallisen varoituksen keskustan eduskuntaryhmältä.
Eduskuntaryhmän ja ministerin välirikko syntyi metsähallituksen uuden toimitusjohtajan valinnasta.
Valinta nousi asialistalle, kun eduskunta hyväksyi maaliskuun lopulla lain metsähallituksen uudelleen järjestämisestä.
Tehtävä oli julistettu haettavaksi. Virkamiesvalmistelussa ensimmäiseksi sijoitettu Pentti Hyttinen valittiin – eikä tointa vielä nyt hoitavaa keskustalaista Esa Härmälää. Härmälä oli halukas jatkamaan ja oli myös jättänyt hakemuksensa.
Tiilikainen oli vaikean tehtävän edessä.
Nimitysvalmistelua johti maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. Hänen johdollaan haastateltiin viisi hakijaa, ja hänen johdollaan heidät pantiin järjestykseen. Hyttinen sijoittui siis ensimmäiselle sijalle, Härmälä kolmannelle.
Valinnan teki valtioneuvosto Tiilikaisen esityksestä yksimielisesti.
Kun on lähdetty sille tielle, että julkisiin tehtäviin yritetään etsiä parhaat, valintaprosesseihin on vaikea vaikuttaa vanhaan tapaan.
Olisiko Tiilikainen voinut toimia toisin? Varmaankin.
Mutta sen jälkeen olisi päästy sanomaan, kuinka ”kepulainen ministeri ohitti ansioituneemmat ja valitsi puoluetoverinsa”.
Se on ainakin selvää, että nyt ei tehty ”poliittista virkanimitystä”. Asia meni sen sijaan suunnilleen sen mukaan, mitä keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä julisti silloin, kun hän oli vielä oppositiojohtaja.
Sipilän mielestä oli tullut aika ”panna piste poliittisille virkanimityksille” (Yle uutiset 20.11.2013).
”Poliittisen ’sulle mulle’ -nimityskulttuurin aika on kerta kaikkiaan ohi”, Sipilä sanoi silloin.
Olisiko Sipilän lausunto kaivettu esiin, jos ministeri olisi nostanut keskustalaisen ehdokkaan kolmannelta sijalta esitykseensä? Siitä voimme olla varmoja. Tuomio olisi ollut yksioikoinen: ”Se siitä Sipilän uudesta poliittisesta kulttuurista.”
Tiilikaisen virhe oli, että hän ei pitänyt riittävästi yhteyttä eduskuntaryhmäänsä.
Hänen olisi pitänyt valaista nimitysprosessin kulkua ja ratkaisun perusteluja paremmin. Siitä kirjallinen varoituskin tuli.
Mutta on hänelle annettu ministerin valtaakin, mikä merkitsee myös sitä, että hän ei ole eduskuntaryhmänsä narussa.
Ministerin esimies on pääministeri, ja hänen on nautittava ennen muuta koko eduskunnan luottamusta. Ministerivalinnatkin keskustassa tekee eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen yhteiskokous, ei siis pelkästään eduskuntaryhmä.
Kun on lähdetty sille tielle, että julkisiin tehtäviin yritetään etsiä parhaat, valintaprosesseihin on vaikea vaikuttaa vanhaan tapaan.
Tämä on vain hyväksyttävä, vaikka vaikeaa se taitaa olla.
Tietysti voi myös kysyä sitä, tarvitseeko juuri keskustan olla se ainoa puhdasotsainen, kun kaikki muut puolueet toimivat kuitenkin yhtä surutta kuin ennenkin.