Viherelvytys aiheuttaa myös luonto- ja taloustuhoa
Viime päivät on kohistu Blastr-norjalaisyhtiön suunnittelemasta neljän miljardin terästehdasinvestoinnista Inkooseen. Toimitusjohtaja Wittusen on kertoillut medialle, miten supsikkaasti asiat Suomessa etenevät.
Valtionyhtiö Fortumia on esitelty hankkeen ”kumppanina” ja TEM sekä Fingrid kertovat valmistautuneensa hankkeeseen jo jonkin aikaa. Kehujen kohteena on ollut Suomen halpa vihreä sähkö ja kasvava tuulivoiman määrä sekä Inkoon ympärivuotinen satama.
Herättää ihmetystä, miten helposti Suomessa viralliset tahot ryhtyvät luomaan edellytyksiä investoinnille, jonka toteuttaisi yritys, jolla ei ole omaa teollista historiaa; joka vie voitot ulkomaille; jolla ei ole liiketoiminta- tai toteutettavuussuunitelmaa eikä rahoitusta hankkeelleen.
Yhtiön kotimaassa Norjassahan on yli oman tarpeen ”vihreää” sähköä, rikkaat malmivarat sekä ympäri vuoden auki olevat satamat.
Miksi suurta tuotantoa harjoittava tehdas vietäisiin Suomeen Itämeren altaalle, kun Suomessa sijaitsevat vientiyritykset pohtivat tällä hetkellä itselleen Itämeri-riippumattomien kuljetusväylien rakentamista?
Herää epäilys, että kyse on samanlaisten ”kilpailuetujen” tarjoamisesta, joiden perässä telakkateollisuus on jo vuosikymmenet laukannut ympäri maailmaa suurten julkisten tukien ja velkavipujen avulla. Viedäänkö tuotannon mukana haitat Suomeen, mutta palautetaan voitot kotimahan?
Eräänlaisena johtopäätöksenä joutuu myös kysymään: onko Suomessa tuulivoiman ja siirtoverkkojen rakentaminen ja siirron maksut tehty niin halvoiksi – maanomistajien, kuluttajien ja ympäristön kustannuksella – että tänne nyt investoidaan tuotantomuotoon, josta muualla Euroopassa on tullut ei-toivottua.
Vihreä siirtymä pois fossiilitaloudesta on tarpeellinen. On kuitenkin tärkeää, että siirtymä etenee hallitusti. Esimerkiksi sähkönsiirtoverkkojen ja sähkön varastointijärjestelmien kehitys tulee varmistaa.
Toimivia järjestelmiä ei pidä purkaa, ennen kuin uudet ovat käytössä. Tulee myös laatia kokonaan uusi oikeudenmukainen lainsäädäntöpohja mm. sille, miten lunastusmenettelyissä tulkitaan ”yleisen edun” vaatimus.
Onko yleisen edun mukaista tuottaa liikevoittoa ulkomaiselle yritykselle? Tähän saakka on ajateltu sen merkitsevän oman yhteiskuntamme tarpeita.
Esimerkiksi tuulivoimayhtiö maksaa kyllä korvauksia maanvuokrina voimala- ja tuulenottoalueille. Mutta mittavat siirtolinja-, tie- ja muuntajarakennelmat tehdään tarvittaessa lunastaen alueita pilkkahintaan maanomistajilta, jotka eivät alun perin tuulivoimaa halunneet eivätkä siitä hyödy. Tämän hallituksen epäonnistuminen lain uudistamisessa on pettymys.
Teollisuuden edulliset sähkökustannukset tulevat toki sähkölaskun vihatun ”siirtohinnan” muodossa kaikkien sähkönkuluttajien maksettaviksi, eiväthän linjat ja voimalat ilmaisia ole.
Suomessa odottaa loppuselvittelyään kaksi vihreän energian suurhanketta: Fennovoiman kaatunut ydinvoimalahanke sekä Fortumin valloitusretket Venäjällä ja Saksassa, joista jälkimmäiseen sisältyi NordStream-kaasuputken suuromistus.
Loppulaskua veronmaksajille ei vielä tiedetä. Veronmaksaja toivoo, että näiden hankkeiden loppulitviikki tulisi käsitellyksi viimeistään ennen kuin ryhdytään laskemaan Itämereen uutta vetyputkea Pohjanlahdelta Saksan markkinoille.
Kestävän kehityksen tulee olla myös taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää. Sen pitää perustua taloudellisiin realiteetteihin ja kohdella kansalaisia oikeudenmukaisesti.
Myös vihreä siirtymä voi johtaa luonnon ja talouden kannalta epäoikeudenmukaisen halpatuotannon syntyyn.