Omavarainen ja yhteinen irtautuminen hiilenpoltosta

Energiaa on käytetty ja käytetään aseena. Sillä myös ostetaan kumppaneita hegemoniataisteluissa.

Öljyn hinnan tasosta voi vetää päätelmiä, niin halutessaan, liittolaissuhteista ja horjuttamispyrkimyksistä. Energiantuotannon päästöt vaikuttavat ratkaisevasti myös ilmastonmuutokseen.

Energian saatavuus, hinta, jakelu ja tuotantotavat vaikuttavat maailmanpolitiikan ohella myös kansallisella tasolla ja varmasti myös paikallispolitiikassa.

Energiamurrosta ei voi ohittaa olankohautuksella millään tasolla.

Euroopassa on yhtä aikaa menossa kaksi suuntausta energiapolitiikan valinnoissa: omavaraisuuden vahvistaminen ja toisaalta energiayhteistyö ja markkinoiden integroiminen.

Nämä molemmat suuntaukset vahvistuvat myös Suomen osalta Juha Sipilän hallituksen tavoitteiden toteutuessa.

Käytämme tulevaisuudessa enemmän uusiutuvia, omia energialähteitämme. Mutta samalla tarvitsemme myös lisää energian siirtoyhteyksiä erityisesti Pohjolan ja Baltian alueilla.

Hallitukset ovat valmistautuneet, vähän vaihtelevilla tavoilla ja painotuksilla, ilmastonmuutoksesta kumpuavaan tarpeeseen lopettaa hiilen poltto ja rakentaa tuotanto uudistuvien energialähteiden varaan.

Hiilestä ja öljystä luopuminen korvataan kussakin maassa omiin olosuhteisiin ja uusiutuvan energian raaka-aineisiin sopeutuen. Suomen kiistämätön vahvuus on biomassassa ja erityisesti puun käytössä monella eri tavalla uusituvan energian tuotannossa.

Pinta-alaltaan isossa maassa, kuten Suomessa, on merkitystä myös sillä, miten pysymme rakentamaan mahdollisimman tehokkaan ja omiin vahvuuksiimme nojaavan energiatuotannon kokonaisuuden, jossa suurimmat kaupungit ja maaseutu ovat strategisia kumppaneita.

Monissa Euroopan maissa tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto kasvaa nopeasti, mikä luo haasteensa sähköjärjestelmän ylläpidolle.

Tämänkin vuoksi Euroopan komissio on käynnistänyt keskustelun unionin sähkömarkkinoiden rakenteesta.

On hyvä, että energiamurros pyritään ottamaan yhteiskunnallisesti haltuun koko Euroopan tasolla. Poliittisesti arkaan aiheeseen on kansallisen energiapolitiikan täydennykseksi luotava myös koko EU:n kattavia pelisääntöjä.

Yhä tiukemmin säännelty energia- ja ilmastopolitiikka tulee nähdä mahdollisuutena, ja välttämättömyydestä kannattaa tehdä hyve.

Emme voi puhumalla lakaista ilmastonmuutosta maton alle, mutta voimme sitovilla kansainvälisillä sopimuksilla vähentää ihmisen toiminnan haitallista vaikutusta ilmastoon – ja samalla luoda uutta osaamista ja uusia yritystoiminnan mahdollisuuksia.