Tuhto topattu mutteriveneen

Pakina

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila (demari) on ajellut virkaoletettuja matkojaan melko innokkaasti taksilla. Hänen toimistonsa on Jyväskylässä. Nuorena kollina minunkin villapaidassani oli Desentraatio-nappi. Kepulainen hajasijoitus on siis taksihurjastelun perimmäinen syy, ainakin jos demareilta kysytään.

Jos toimisto olisi Helsingissä, Kurttila arvattavasti ajaisi – taksilla. Se on katsokaas taksikortti samanlainen turmiontuoja kuin ilmainen viina, köyhälle (poliittiseksi) kuolemaksi.

Silloin kun Suomi oli vielä tolkuissaan, taksilla ei ajettu kuin korkeintaan synnytyslaitokselle tai tädin hautajaisiin. Muut taksinkäyttäjät olivat juoppoja ja huonoja naisia. Maallisen menon varmimpia tunnusmerkkejä sanottiin olevan taksin ovien läiske ja ilotyttöjen nauru.

Nyt taksi on osa joukkoliikennettä. Nimenomaan täydentävä osa, eikä yksityisautoilun vastustajan yksityisautoilua vastaava privaattikyyti, eduskunnan taksikortilla.

Taksissa on samaa kuin yksityisautossa. Ei tarvitse olla tekemisissä rahvaan kanssa. Tuhto topattu mutteriveneen, kernaasti Stuttgartissa topattu, on mukava paikka istua. Monesti on Bosen stereot ja aina lämmin koppi.

Joitakin herkempiä saattaa häiritä kuskin kaikkitietävyys, mutta miksipä hän ei olisi fiksu, ajokortinkin on saanut.

Valtaosa onkin ammattimiehiä, mutta joskus on ylenpalttisen fiksulle ollut pakko huomauttaa, että pidätä nyt vähän erinomaisuuttasi, Mummo Ankkakin osaa ajaa.

Huutonauruhauskaksi Kurttilan (demari edelleen) taksiajelut muuttuivat selittelyvaiheessa. Hän ajaa taksilla siksi, että ”voi vaihtaa luottamuksellisia ajatuksia taksinkuljettajien kanssa”.

Lapsiasian erityinen asiantuntemus on nimenomaan taksin ratin takanako? On ehkä ajettu koulukyytejä, en ihan vielä sillä perusteella laskisi pedagogiksi.

Kurttila ei ehkä ole kuullut sitä viisautta, että kun taksikuski suosittelee jotain osaketta, niin on viisainta laittaa myyntitoimeksianto heti.

Ja camoon, viisitonnia, sen verranhan pelimiehellä tippuu portsarirahoja lattialle.

Josta tulikin mieleen puolustella baarikäyntejä sillä, että kuinka muuten pääsisi vaihtamaan luottamuksellisia ajatuksia baarimikkojen kanssa.

Ja sitten taksilla kotiin, mutta voi harmi, omalla kustannuksella.                                                                                                                       

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen