Meluisaa meininkiä
Olen onnekseni saanut kasvaa kaupungissa, jossa on syysmarkkinat. Ne mainitaan siinä Almanakassa, joka ennen oli joka tuvan seinällä langassa roikkumassa. Takakannessa oli pikkupoika isänsä saappaissa, kellomainos.
Markkinat olivat vielä 1950-luvun lopussa niin suuri tapaus, että koulusta oli markkinavapaata, satamassa lopetettiin puolelta päivin. Kestivät markkina-aaton kanssa kolme päivää. Rokkateltasta kuului epävireinen musisointi, tivoli melusi kaikin tavoin ja putka täyttyi.
Nyt on Kansainväliset suurmarkkinat. Ihmiset ovat innoissaan, wau, kansainväliset!
Jo kymmenen vuotta sitten nauratti se intoilu, olin nähnyt samat jobbarit viikkoa aikaisemmin Turussa, eivät ne ole ulkomailta vain meitä varten tulleet. Maailma on pienentynyt, vaahtomakeisia saisi muutenkin ja erilaisia juustoja. Krääsää vasta saakin.
Mitään uuttahan juputtaminen ei ole, mutta sanottaisiin kerrankin ääneen, kovaan ääneen.
Huvituin, kun luin lehdestä, että koronatoimet ovat markkinoilla hyvässä hallussa. Jos on huomautettavaa, niin järjestyksenvalvojat voivat huomauttaa megafonilla. Hyvä, vaikka Poliisiopisto-elokuva onkin vienyt megafonin arvovallan.
Olisi kiva, jos marketissakin kulkisi vartija megafonin kanssa opastamassa asiakkaita. Hei lihava ukko, maski naamalle! Mitäs sinä akka puristelet niitä tomaatteja, poimit pussiin ja viet vaakaan!
Onko se niin vaikeaa! Ja eläkeläisrouva siellä, se kurkku pitää punnita, ettei kassan tarvitse lähteä juoksemaan asiasi kanssa!
Taloyhtiöissä voitaisiin jakaa megafonivuorot. Ei tarvitse laittaa ilmoitustaululle heippa-lappuja, kun vuorossa oleva komentoora parvekkeelta ohjeistaa naapureitaan. Mitään uuttahan juputtaminen ei ole, mutta sanottaisiin kerrankin ääneen, kovaan ääneen.
Sinne pahvinkeräysastiaan ei laiteta laatikoita kokonaisina! Ei metallikorkkeja lasinkeräykseen, juoppo! Etkö sinä kaksiopösilö ymmärrä mikä on muovia! Etkö osaa ajaa autoa omalle paikallesi suoraan! Ja tiedoksi vuokralaisille: yöllä ei vessaa vedetä! Kun olette alempaa kastia muutenkin!
Niin, rakkausteoista hieman. Lähdin viemään rouvaa, pyynnöstään, naapurikaupunkiin markkinoille, vaikka näin että kohta sataa. Satoi rankasti, ei voinut mennä, mutta ajoin 50 kilometriä.
Annika Saarikko oli rakkaustekona ostanut miehelleen moottorisahan. Seuraan johtajaa, rouva tulee yllättymään jouluna iloisesti.