Mäyräkoirarekkoja

Pakina

Jo viikon päivät Suomen teillä on saanut ajaa jopa 34,5 metriä pitkillä rekoilla eli ajoneuvoyhdistelmillä. Saanen arvata että maksimimittaa on komiteoissa väännetty. Yksi asiantuntija on esittänyt 34 metriä ja toinen 35 metriä.

Pitkällisten pohdiskelujen, viiteryhmiltä haettujen lisävaltuuksien ja muutaman loukkaantumisen jälkeen on viimein päädytty neuvottelutulokseen, ehkä puheenjohtajan ääni ratkaisi. 34,5 metriä on melko hyvä, vaikka narikassa pois mennessä joku on ehkä vielä juputtanut, että mie olisin kyllä ollut 35 metrin ja 63 sentin kannalla.

Mäyräkoirarekalla on kaksi eri merkitystä. Ensin se voi olla sellainen rekka joka kuskaa kaljamäyräkoiria Tallinnan ja Tukholman satamiin, jotta suomalaiset voivat ostaa ne laivoilta tai sikäläisestä rannasta takaisin. Kai kotimaisen oluen ystävää palvellaan myös viemällä lasteja Latvian halvan alkoholin ihmemaahan.

Toinen nimitys tulee tietenkin ulkomailla nähdyistä rekan perään tulevista mäyräkoiran kuvista. Keskellä mäyräkoiraa voi olla metriluku tai ainakin teksti Long vehicle/Veiculo longo.

Rekan ohittaminen vaikeutuu. Kun rajoitus on 100 kilometriä tunnissa ja rekka paukuttaa rajoitinta vastaan 89 km/t, niin lainkuuliainen saa roikkua vierellä pitkään. Ohittaminen kuitenkin aina kannattaa, olette kai huomanneet.

Ottaa tuhannen euron ylinopeussakon riskin, vetää ohi autosta joka sadan kilometrin ajon jälkeen seisoo punaisissa valoissa heti takanasi. Ehdinpäs ensin!

34,5 metrin rekan sompaileminen ei suju joka henkilöltä. Henkilöltä nimenomaan, nykyisin rekkojen puikoissa näkee näpsäköitä tyttösiä. Tytötelty on, soittakaa johonkin paheksuntapäivystykseen.

Pitkään autoon mahtuu enemmän tavaraa joten ilmaston pitäisi kiittää. Toisaalta, myös henkilöautopuolella jotkut suosivat pitkiä autoja.

Kaikki loppuun ajetut Hollywood-limousinet palvelevat nykyisin Suomessa lauluautokäytössä. Pari kertaa vuodessa pääsen sellaisessa itsekin, ei tosin loppuun ajetussa. Olen harjoitellut armollisen kuninkaallisen vilkutuksen, jotta voin tervehtiä rahvasta.

Rekkamiestä hyräilevät miljoona suomalaista pienperäkärryn omistajaa tuntevat varmasti sydämessään lämpimän läikähdyksen kun näkevät jättirekan. Kollega! Vaikka särkevätkin autonsa takavalot oman kärrynsä kulmalla.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen