Mällistelyn ilo
Kovin moni muistanee Kummelin legendaarisen Lada-kokoontumissketsin.
Äijät pöljäilivät järven jäällä, konepellit auki, kahdestaan. Kun se ei ole kaukaa haettu. Minua kutsutaan joka syksy
Mersujen syyskokoontumiseen, kulahtaneeseen lomakeskukseen.
Olen nähnyt kuvia, siellä on konepellit auki ja ihmetellään polttomoottoria.
Pikkupoikageeni on kuitenkin monessa ukossa, autoja pitää saada mällistellä.
Niinpä piti lauantaina, voin sanoa että perinteisesti, mennä taas Lahti Classic Motor Showhun.
Siellä saa luvan kanssa mällistellä autoja, mopoja ja kaikkia vehkeitä.
Ei sitä osaa itselleenkään selittää, mikä siinä viehättää. Nostalgia nyt ainakin.
Näytteillä olevista laitteistahan osa on entisöity uutta paremmiksi.
Kiva että joukossa on myös toivottoman oloisia harsoja, joista niistäkin joku vielä loihtii kirkkaana loistavan ja puhtaasti kukkuvan pelin.
Pienoismallit, voi hyvänen aika. Jos olisi rahoja, niin kohta ei olisi.
Ei kauan tarvitsisi kaikkea hinkumaansa haalia, kun oltaisiin tuhansissa.
Vielä toteutumaton tavoite on, että kaikki elämän varrella omistetut autot olisivat vitriineissä pienoismalleina.
Kävimme insinöörin kanssa vilkaisemassa maailman ainoana mainostetun Checkerin.
Loppuun ajetuilla Chicagon lentokenttätakseillahan huijattiin suomalaisia henkilövuokra-autoilijoita olympiavuonna.
Minulla on siitä jonkin verran projektikuvia, kun auto entisöitiin osin kavereideni tallissa.
Insinööri teki sähköt. Nimi oli jätetty pois kunniataulusta. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Jännää kuinka aika kultaa.
On olemassa epäkurantteja automerkkejä, joihin ei koskisi metrisellä kepilläkään, ei ottaisi vaikka ilmaiseksi saisi.
Mutta kun on mennyt neljä vuosikymmentä ja se kelvoton itä- tai brittiauto on näytteillä, niin sydämessä lämpimästi läikähtää.
Yksi sovinistinen huvi on joka vuosi vannefirman promootiotytöt.
Kas, korkokenkien käyttö on taitolaji, lenkkareihin tottunut teini vetää sitten polvet koukussa.
Venäjällä ei paljon autoiluun liittyvää osata, mutta korkokengillä kävely osattaisiin.
Nousemme matkavaunuumme, insinöörin yhdeksän hengen kuusioviseen Cadillaciin.
Lapset vilkuttavat innokkaasti liikennevaloissa viereisestä autosta. Tervehdimme arvokkaasti.
Tuntee itsensä melkein Kekkoseksi.