Kauppalakko
PAM, tuo kaupan alan työntekijäliitto vauhditti palkkaneuvottelujaan parin päivän lakoilla. Avoinna olevia ruokakauppoja silti oli, suuria marketteja oli lakon piirissä.
Keskiviikkona valkeni, että vakiokauppa on mahdollisesti kokonaan kiinni torstaista perjantaihin, viikonloppuostoksille piti rientää. Varautumisajatuksena se, että lauantaiksikaan ei saada tavaraa toimitetuksi.
Aika moni oli ajatellut samoin. Iltaseitsemältä Prisman leipähyllyt olivat jo tyhjinä, myöhemmin tulleiden tietojen mukaan myös liha- ja kalatiskit. Vakio-ostoslistassammekin oli jo puutteita.
Oli alkanut perisuomalainen hamstraus. Vähän hävetti, kun oli aidosti tarve ostaa vessa- ja talouspaperia. Teki mieli huudella kassajonossa että ”oltaisiin muutenkin ostettu”.
Ymmärrän hyvin kaupanalan palkkavaatimukset. Se on matalapalkka-ala. Samaan aikaan kauppaketjut leveilevät tuloksellaan. Osa tuloksesta revitään tuottajien selkänahasta ja osa palkkakuluista. Kaupan tätejä ja setiä pidetään nöyrinä osa-aikaistamallakin.
Näin vähästäkö se on huoltovarmuus kiinni.
Työnantaja pakottaa henkilökuntaa ampumaan omaan jalkaansa. Mahdollisimman paljon itsepalvelukassoja. En koskaan käytä, koska haluan asioida ihmisen kanssa ja haluan että sillä ihmisellä säilyy työpaikka.
Joskus käy kuin Miljoonasateen laulussa, että viitoskassalla on kaunotar.
Ymmärrän, että yksityisiä kauppoja voidaan pitää rajoitetusti auki vaikka omistajaperheen voimin, mutta en oikein ymmärrä rikkureita osuuskaupoissa.
Jotain se kuitenkin kertoo ajastamme, nykynuoret eivät koe SAK:n liittoja, näitä pömpöösejä demarilinnakkeita, itselleen tärkeinä. Ja kieltämättä siinä on myös minä-minä-henkeä. Solidaarisuus näkyy puuttuvan.
Jonkinlaisen turvattomuuden tunteen tyhjät hyllyt ja kiinni olevat kaupat toivat.
Näin vähästäkö se on huoltovarmuus kiinni. Lisäkierrettä tuo se, että kaupan aukioloaika on rajoitettu. Kun muka olemme niin kiireisiä, että kaupan täytyy olla auki aamuseiskasta iltakymmeneen.
Vaikka kaikki ei ennen ollut paremmin, niin ihmisten arjen järjestelykyky oli. Riitti kun ruokakauppa oli auki yhdeksästä viiteen, lauantaina muutaman tunnin ja sunnuntaisin kiinni.
Ei ollut jääkaappeja, pakastimista puhumattakaan. Ainoa mikro mikä tiedettiin, oli sellainen putkesta tehty auton tapainen, Jawan koneella.