Kaiken vaikutus

Keskusta on ainoa puolue, jonka eräs perusperiaatteista on (on ollut) raittiuden ihailu.

Eipä arvannut Santeri Alkio, että viinanjuonnista sitä vasta hyötyä onkin.

Kun on esimerkiksi pandemia, jota Santerin aikana kutsuttiin kulkutaudiksi, niin viinalla on vaikutuksensa. Jos lapsi aikoo urheilla tai rouva mennä teatteriin, niin ei se oikein käy. Esivalta rajoittaa. Mutta jos tarkoitus on juopotella, niin pidetään krouvit nyt edes jotenkin auki.

Virikkeetön juominen on valtiovallan suojeluksessa. Jos olutkapakkaan menee joku haitarin kanssa, niin juopottelijoiden määrää on vähennettävä.

Eipä arvannut Santeri sitäkään, että valtion kustantama täysipäiväinen ammattijuopottelu amatööreistä puhumattakaan, pyörittää taloutta. Seinästä saa ottaa kelarahaa, jonka voi sijoittaa alkoholijuomiin ja oheistoimintoihin.

Valtio saa viinasta hyvän osan verotuloja, tupakasta hyvät verot ja jos taksilla ajetaan huonomaineisiin naisiin, niin taksinkuljettaja saa elantoaan.

Kaikista takseista valtio toki ei saa pennin latia, koska maalaisliittolaisia ainakin edustanut ministeri uudisti taksilain niin, että siellä voi olla kortiton, taksamittariton juippi tekemässä hintaryöstöä. Kulutukseenhan sekin raha toki menee, Suomi pyörii. Valuutansiirtopalveluiden kautta ehkä jonkin kaukaisemmankin serkun elämä.

Kun Santerin entisen puolueen puheenjohtaja pudotti yhden sosialidemokraatin pääministerin paikalta, niin tuli reipas tyttönen tilalle. Sen takeltelevan äijän kanssa olisi tehty politiikkaa hyvässä punamultahengessä, nyt se multa puuttuu, punaa on senkin edestä. Ja kaupunkivihreyttä.

Santerin aikana ei yritetty kieltää kanssaeläjien hevosia, jotka edistivät liikkumista ja auttoivat peltotöissä. Hevosta seurasi auto, mutta sitä ei saisi käyttää. Jos käyttää, niin pitäisi olla sähköauto, koska sähköntuotanto on kaikin tavoin harmitonta ja riskitöntä.

Sähköautoissa on akkuja. Niihin tarvittavia metalleja kaivetaan maankuoresta. Jos kaivuussa ei käytetä mustaa savua tupruttavia maankaivukoneita, niin sitten lapsityövoimaa.

Ja kun on se kulkutauti, niin Skellefteån akkutehdastyömaalta se leviää kaikkiin pohjoismaihin.

Jos ei vouhotettaisi sähköautoista ja niiden akuista, ei tulisi akkutehdasta eikä kulkutautitartuntoja.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen