Jiihaa!
Kuvittelen että lukija luulee pakinoitsijan olevan ainakin maisteri, jollei peräti rohvessoori. Kylmä totuus on, että koulutukseni on entisaikoina sinänsä aivan validi näihin hommiin, eli kesken jäänyt lukio.
Asia ehti vaivata äitivainaata, ei saanut lyyraa jakun liepeeseen. Asia on vaivannut entistä kansakoulun opettajaani, jolle yhä olen luokan priimus. Hän pitkään yritti maanitella minua yksityisoppilaaksi, motivoiden että ihan hölmöistäkin nykyisin tehdään ylioppilaita. Tapasin vastata hänelle, että olen kyllä kuullut ylioppilaista olevan pulaa, mutta kalliiksi tulisi. Senkin ajan olen käyttänyt kaikenlaiseen maksua vastaan itsensä häpäisemiseen. Jos luettelisin, ette uskoisi.
Viimeinen kvartaalini on jo pitkällä, joko nyt olisi aika. Kotikulmilla on hevoslukio. Luulen, että lyhyt ruotsi, gudaa ja englanti, jees holirei ja parin virren ulkoluku. Ja sitten sitä ratsastusta.
Sukuperinteen velvoitteet ovat raskaat. Viime vuonna ilmestyneessä pitäjäkirjassa pappani poseeraa hyvän ravihevosensa kanssa. Minunkin vitriinissäni on joku kuninkuusajojen kristallimaljakko.
Mutta, jos ette tästä huutele, kun tässä on sellainen juttu, että olen aina vähän pelännyt hevosia. Kun ne tuotiin ajosta kotiin ja riisuttiin valjaista, niiden annettiin piehtaroida pihalla. Katsoin tätä huimaa menoa aitan rapuilta, toivoen niiden olevan korkeammat.
Mielikuvituksen siivin olen kyllä ollut ratsailla, milloin Pecos Billin, milloin Tex Willerin hahmossa, mutta en oikeasti pääsisi selkään. Ehkä niillä on hevoslukiossa joku nosturi millä nostetaan.
Olin kauan sitten kirjoittanut paikallisesta ratsastusseurasta kritisoiden, kun ne tallasivat hiekkapintaiset pyörätiet kaviomonttuja täyteen. Kutsuivat tutustumaan toimintaansa. Panikoin jo ajatusta ja annoin käsintehdyn hevosenpääkutsukortin naistoimittajalle, joka meni, putosi selästä ja katkaisi kätensä. Uskon vieläkin, että se oli kavala juoni juuri minun varaltani.
Mutta jospa voittaisin pelkoni, kirjautuisin aikuisopiskelijaksi ja tulisin ratsastusylioppilaaksi.
Myisin ajoneuvokaluston pois ja ratsastaisin joka paikkaan, hulluuttani myös S-marketin kassalle.
Emma Kari hymyilisi ylimielistä hymyään, sanoihan jo maaliskuussa 2022 että Suomesta tulee fossiiliton. Ei muuten tule, olen vielä täällä.