Puoluejohtaja Saarikko kirjoitti turpeesta, kulttuuriväki pillastui – käsittämätön tapahtumaketju kertoo turhautumisesta, joka purkautuu kulttuuriministeriin

Narratiivi on kieltämättä herkullinen, mutta ei kovin reilu, toimittaja Pauliina Pohjala kirjoittaa näkökulmassaan
Kulttuuriala

Mitä yhteistä on turpeella ja kulttuurilla? Ei yhtään mitään – paitsi se, että molempien alojen asiat kuuluvat Annika Saarikolle.

Kulttuurialan ihmisiä näyttää kuitenkin suututtavan se, että kulttuuriministerinä toimiva Saarikko on ottanut kantaa turvealan ahdinkoon.

Keskustelua lietsoo somessa myös meppi Silvia Modig (vas.). 

– Kulttuuriala on historiallisessa kriisissä ja tekijät totaalisessa ahdingossa. Mitä tekee kulttuuriministerimme? Kirjoittaa avoimen kirjeen puolustaakseen turvetta. Hän kirjoittaa reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Mahtaa tuntua kulttuurialan ihmisistä reilulta ja oikeudenmukaiselta, Modig sanoo.

Musiikkilehti Rumbassa puolestaan kirjoitetaan, että huhtikuun 16. päivä oli tapahtuma-alan musta perjantai, kun Provinssi, Tuska ja Ilosaarirock ilmoittivat festivaaliensa perumisesta, ja vain vuorokautta aiemmin oli peruttu Ruisrock. Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko kirjoitti kuitenkin sunnuntaiaamuna Facebook-sivullaan turpeesta, lehdessä hämmästellään. 

Kulttuurialan ahdinko rinnastetaan jostain käsittämättömästä syystä turvealan tilanteeseen. Ehkä viestistä saa sillä tavalla sopivan raflaavan ja huomiota herättävän. Narratiivi on kieltämättä herkullinen, vaikkakaan ei kovin reilu.

Saarikko vastaa kyllä kulttuuriministerinä alasta, joka on koronakriisin kovin kärsijä lento- ja matkailualan ohella. Samaan aikaan hän on keskustan puheenjohtaja, joka valmistautuu hallituksen puoliväliriiheen. Saarikolle kuuluvat silloin hyvin monet asiat, joista puolueiden kesken päätetään. Yksi niistä asioista on nyt turve.

Saarikon kannanotto turvealasta ei luonnollisestikaan ole pois kulttuuri- ja tapahtuma-alalta.

Kulttuurialan toimijoiden epäoikeudenmukaisuuden kokemus on hyvin ymmärrettävä. Turvekannanotosta ärsyyntyminen kertoo hädästä, joka on koronakriisin pitkittyessä vain kasvanut.

Koronatoimissa ei tunnu olevan suhteellisuudentajua silloin, kun baarissa tai ostoskeskuksessa saa hengailla porukalla, mutta kulttuurin äärellä ei saa istua edes turvavälein ja maskien kanssa. Tapahtumat on yksinkertaisesti vain kielletty.

Turhautuminen on purkautunut kulttuuriministerin salkun kantajaan monissa muissakin maissa. Saarikko on itse asiassa päässyt vähällä ruotsalaiseen kollegaansa verrattuna. Länsinaapurissa kulttuuriväki vaati jo syksyllä Amanda Lindin eroa koronarajoitusten vuoksi. Tuolloin Saarikko sai kotimaassa vielä kiitosta kulttuurialan kuulemisesta.

On selvää, että tukipaketit eivät korvaa ansioiden menetyksiä kulttuuri- ja tapahtuma-alalla. Toimia on politiikan puolella silti tehty.

Viime vuonna opetus- ja kulttuuriministeriö osoitti alalle 110 miljoonaa euroa, tänä vuonna tukia on hyväksytty 20 miljoonaa. Lähipäivinä on tulossa uusi, iso kulttuurialan tukipaketti, jossa huomioidaan erityisesti freelancerit. Tulevan paketin suuruusluokka on ennakkotietojen mukaan iso. 

Saarikko on käynyt koronakriisin aikana jatkuvaa vuoropuhelua kulttuurialan toimijoiden kanssa. Esimerkiksi maaliskuussa pyöreän pöydän äärellä oli 52 kulttuurialan järjestöä. 

Julkisuudessa kenties äänekkäintä kritiikkiä on kuulunut musiikkialalta, joka ei tavanomaisesti ole niin sanotusti kulttuuripolitiikan asiakas vaan toimii kaupallisesti. Tulonmenetykset ovat olleet muusikoille merkittäviä. Valtion kassasta niitä ei pystytä korvaamaan, vaan nyt tuetaan alan selviytymistä kriisin yli.

Pauliina Pohjala Toimittaja