Perussuomalaisten Halla-aho palaa mielipaikalleen "Mestariksi" – voiko Purra purra uusiin äänestäjäryhmiin?
Luvut näyttävät päivänselviltä. Perussuomalaisten puoluekokous valitsee Riikka Purran Jussi Halla-ahon seuraajaksi puolueen puheenjohtajan paikalle.
Sakari Puiston puolueväeltä saama kannatus ei ennakoi tämän pärjäävän puheenjohtajakisassa kovinkaan hyvin.
Puolueen kannatusluvut ovat toinen juttu. Kuntavaalien tulokseen puolueessa ei oltu tyytyväisiä, vaikka viesti ulospäin olikin toinen.
Perussuomalaisten kannatuksen on havaittu olevan täydessä mitassaan nimenomaan eduskuntavaalikannatusta mitattaessa. Puolue herättää eduskuntauurnille perinteisesti nukkuvat äänestäjät, jotka äänestävät protestina juuri niistä asioista, joissa eduskunnalla on sananvaltaa.
Siksi kuntavaaleissa pedin pohjalle jääminen tuntui perussuomalaisten mahdollisista äänestäjistä mukavammalta vaihtoehdolta kuin äänestämään nouseminen. Lähellä päätettävät asiat eivät tunnu yhtä läheisiltä kuin maahanmuutto- ja EU-kysymykset.
Vaikka kuntavaalitulos oli puolueen historian paras, perussuomalaisten entistä laajemmat ehdokaslistat yhdistettynä gallupmenestykseen olisivat enteilleet parempaa tulosta. Kuitenkaan listoista ei saatu riittävän monipuolisia, eikä niille saatu ehkä luottamusta herättäviä nimiä. Tuttua, luotettavaa ehdokasta jostakin kolmesta perinteisestä suuresta puolueesta tuntui järkevämmältä äänestää.
Perussuomalaiset uhosivat kovasti ennen vaaleja kaatavansa keskustan valta-aseman maakuntien Suomessa. Tämän onnistumiseen ei lopulta uskottu perussuomalaisissakaan, ja nämä äänenpainot hiljenivät mitä lähemmäs vaaleja tultiin. Kepunkaatajat pitivät suunsa kiinni vaalituloksen selvittyä. Tämä jo kertoo, että kuntavaalitulos oli selkeä tappio perussuomalaisille. Kun katsoo karttaa, Suomi on edelleen vihreä.
Perussuomalaisista ei tullut vaihtoehtoa maakunnissa ja maaseutu-Suomessa. Puolue voi olla kuitenkin iloinen siitä, ettei vastapooli vihreätkään onnistunut lyömään itseään läpi, vaikka vihreidenkin ehdokashankinta onnistui paremmin kuin koskaan.
Seutukaupungit ja suuremmat kaupungit ovat kuitenkin kohtalaisen varmaa jalansijaa perussuomalaisille. Kuntavaaleissa ahkerimmin äänestää maaseutu, eduskuntavaaleissa juuri kaupungit.
Tulevan tammikuun aluevaalit eivät innosta perussuomalaisia. Puheenjohtaja Halla-ahosta näki, ettei kuntavaalienkaan käyminen oikein kiinnostanut. Aluevaaleissa puhutaan sotesta ja alueellisesta tasa-arvosta. Perussuomalaiset ei haluaisi käydä näitä vaaleja, vaan tähtäin on vahvasti kevään 2023 eduskuntavaaleissa ja sitä edeltävissä maahanmuutto- ja EU-debateissa.
Perussuomalaiset kokoontuu Seinäjoella elokuun puolivälissä puoluekokoukseen, jossa 95-prosenttisella todennäköisyydellä Riikka Purra valitaan puolueen puheenjohtajaksi.
Pieni tekninen vertailu kertoo, että Purra tuo puolueeseen jotain erilaista Halla-ahoon verrattuna.
Eiralainen tohtori väistyy kirkkonummelaisen maisterin tieltä. Purrasta on tulossa miesvaltaisen puolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja. Halla-ahoa painaa tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, Purralla ei tällaista mainehaittaa ole.
Henkilökohtaisetkin arvot ovat kiinnostava seikka. Halla-ahon tiedetään olevan ateisti, eikä tämä ole pahemmin haitannut kristilliskonservatiivisen puolueen menestystä. Purra on kasvissyöjä, eikä tämä estä lihapiirakalla ja makkaralla elävää perusäijää kannattamasta häntä.
Purran heikkous, toki myös vahvuus, on, ettei hän herätä yhtä voimakkaita tunteita kuin Halla-aho. Halla-ahon maine juontaa pitkälle toista kymmentä vuotta taaksepäin maahanmuuttokriittisille nettifoorumeille, joilla hän sai lempinimensä ”Mestari”. Halla-ahon kirjoituksia ihailtiin, ja moni koki löytäneensä tässä ihmisen, joka osaa sanoittaa ajatukset, joita itsellä on ollut, mutta joita ei ole osannut sanoittaa.
Blogikirjoitukset toivat ”Mestarille” jopa tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Vastustajat ovat vastustaneet osittain tästä syystä Halla-ahoa yhä enemmän, kannattajat taas kannattaneet, ja nähneet Halla-ahon jonkinlaisena marttyyrina.
Nyt Halla-aho vetäytyy päivänpolitiikan valokeilasta hieman sivuun. Hän saa jälleen toimia mestarina, nyt myös perussuomalaisten vanhan isännän auktoriteetilla. Hänen ei tarvitse avata suutaan kaikesta, vain asioista, joista haluaa puhua. Toisin sanoen hänellä on aikaa hioa ilmaisuaan ja ajatuksiaan maahanmuutosta, ja tarjota näin välineitä myös muille maahanmuuttokriittisille.
Toisaalta moni tiukan maahanmuuttovastainen on pettynyt Halla-ahoon. Entiset perussuomalaiset ovat perustaneet jopa fasistista kuvastoa matkivan liikkeen, joka kertoo arvioivansa ihmisiä heidän etnisyytensä perusteella.
Halla-aho voi ottaa kenties juuri sellaisen roolin kuin haluaa. Kiinnostavaa on nähdä, ketkä hänestä intoilevat vastaisuudessa.
Riikka Purra johdattaa perussuomalaiset ensin pakkopullaisiin aluevaaleihin, sitten innolla odotettuihin eduskuntavaaleihin.
Vaaliväsymys ja perussuomalaisille tylsät teemat todennäköisesti tarkoittavat sitä, että aluevaalit menevät puolueelta selkeämmin penkin alle kuin kuntavaalit. Koska uutta vaalimuotoa ei tunneta, eikä vaali-intoa ole odotettavissa kaiken kansan keskuudessa, perussuomalaisten tuskin tarvitsee suuremmin selitellä tappiotaan tai kokea sitä nöyryyttäväksi. Tärkeintä on voittaa eduskuntavaalit keväällä 2023 ja ehkä päästä hallitukseen.
Julkisuudessa on vahvasti arveltu, että Purran valinta puheenjohtajaksi ja Halla-ahon väistyminen on yritys tehdä puolueesta hallituskelpoinen. Kävihän vuonna 2017 niin, että Halla-ahon tullessa Timo Soinin tilalle soinilainen maltillinen siipi jätti puolueen jäädäkseen hallitukseen, eikä Halla-ahon arvopohjalla nähty olevan hallitusedellytyksiä. Miksi tilanne nytkään olisi toinen?
Mestariksi palaamisessaan Halla-ahon on oltava tästä syystä hienotunteinen. Jos perussuomalaisilla on yhä sivussaan halla-aholainen sanoitus, ei hallituskelpoinen purralaisuus voi syntyä.
Ja sitten ovat puolueen muut kansanedustajat. Vaikka Purran kanssa yhteistyö olisikin miellyttävää, kummittelevat eduskuntaryhmässä sellaiset voimat, joiden kanssa muut eivät halua yhteen.
Keiden kanssa puolue sitten menisi hallitukseen? Pienistä puolueista kristillisdemokraatit voi olla avoin purralaisuudelle, suurista ehkä kokoomus. Keskusta ja SDP saattavat potea vastuuntuntoa, jos hallitusta ei olla saamassa kasaan ilman perussuomalaisia. Vasemmistoliiton Li Anderssonkin sanoi ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja, että hallitusohjelma ratkaisee sen, voiko perussuomalaisten kanssa tehdä yhteistyötä.
Nämä puolueet haluaisivat ehkä myös niin sanotusti halata perussuomalaiset kuoliaaksi antamalla puolueelle vastuuta. Vastuu on yleensä myrkkyä eritoten populistien kannatukselle.
Perussuomalaisten kynnyskysymys hallitukseen on Purran mukaan maahanmuuttopolitiikan merkittävä tiukentaminen. Tämä voi tarkoittaa montaa asiaa, ja on mielenkiintoinen ajatusleikki, millainen kompromissi puolueiden välille syntyisi, jotta toisaalta maahanmuuttoa olisi, ja toisaalta perussuomalaiset saisivat tahtonsa läpi.
Perussuomalaisia lukuun ottamatta melkein kaikki ovat sitä mieltä, että työperäistä maahanmuuttoa on pakko lisätä. Jos jossain muussa maahanmuuttopolitiikan osa-alueessa tehdään tiukennuksia, perussuomalaisetkin voisi perustella työperäisen maahanmuuton vahvistamista talousperusteilla.
Sitten päästään talouteen. Perussuomalaiset on ollut viime ajat selkeän talousoikeistolainen. Vaikka puolueen siirto eduskunnan keskipaikoilta oikealle laidalle ei olisikaan alun alkujaan ollut perusteltua, on se sitä nyt.
Purran kannanotot eivät kieli suuremmasta oikeistolaisuudesta. Halla-ahon lausunnot kuntien valtionosuuksista ja lukuisten puolueen äänitorvien puheet sosiaaliturvasta ja verotuksesta taas kielivät.
Purra on varmasti maltillisempi keulakuva kuin Halla-aho, mutta ilman muuta vahvasti maahanmuutto- ja EU-kriittinen, kuten perussuomalaisten puheenjohtajan pitääkin olla.
Populistipuolueet ovat monesti vahvojen johtajien puolueita, ja saa nähdä, alkaako Purran kohtalainen hillittyys purra aivan uusiin äänestäjäryhmiin. Tasoittaako naisjohtaja miesvaltaisen puoueen kannattajakunnan sukupuolijakaumaa?
Entä nähdäänkö Halla-ahon luopuminen heikkouden osoituksena? Luotetaanko perussuomalaisten pitkän linjan johtajuuskykyyn, kun puolueen suosituin poliitikko jättää leikin kesken?
Myös varapuheenjohtajakysymys on mielenkiintoinen. Osa ehdokkaista ei todellakaan edusta maltillista perussuomalaisuutta, ja ihan vain heistä jonkun valinta voi torpata puolueen hallitustien.
Perussuomalaiset ei näytä nykygallupeilla olevan todennäköisesti eduskuntavaalien suurin puolue, mutta vajaat kaksi vuotta on politiikassa pitkä aika. Kokoomuksen ja perussuomalaisten välistä kisaa oikeistoäänestäjistä kannattaa myös seurata. Purra kun voi vedota maltillisempiin kokoomuksen ja perussuomalaisten välimaastossa pohtiviin kuin Halla-aho.
