Näkökulma: Keskitiellä, vaan ei körötellen
Suuresta puolueesta keskikastiin pudonneen keskustan oppositiopolitiikan hahmottumista on seurattu mielenkiinnolla kahden puolueelle kalliiksi käyneen hallituskauden jälkeen. Tampereella keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa keskustafundamentteja myös kuultiin.
Jo hallitusohjelmasta alkukesästä käydyssä keskustelussa nähtiin, ettei keskustalla taida sittenkään olla isompia vaikeuksia löytää omaa ekologista lokeroa opposition kakkospuolueena, sen verran kylmää kyytiä hallitukselta on luvassa.
Sekä puolueen puheenjohtaja Annika Saarikko ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen toistivat jälleen, ettei keskusta aio asettua poikkiteloin kaikelle mitä hallitukselta tulee. Sellaista oppositiota ei taida tosin ollakaan, joka kaikkia hallituksen esityksiä olisi vastustanut.
Tässä tapauksessa linjaus tarkoittaa, että keskusta on valmis tukemaan ainakin järkevinä ja välttämättöminä pitämiään työmarkkinauudistuksia, ehkä jotain muutakin, jos ja kun aihetta ilmenee. Hallituksen ”rasismitiedonannossakin” keskusta jätti hallitukselle auki mahdollisuuden neuvotella paperi, joka kelpaa keskustalle ja mieluummin koko eduskunnalle.
Saarikko täsmensi keskustan asemaa vielä erikseen kritisoimalla oppositiokumppaneita huomauttamalla, että ellei omalla vahtivuorolla uudistushalukkuutta löydy, muut joutuvat tekemään.
Saarikon ja Kurvisen Tampereella käyttämien puheenvuorojen jäljiltä ei jäänyt mitään epäselvyyttä siitä, minne keskusta oppositiopolitiikansa raskaimmat haupitsinsa suuntaa.
Keskustassakin on toisinaan käsitelty perussuomalaisia jonkinlaisina katteettomia lupauksia heittelevinä helppoheikkeinä. Nyt puheissa on kuitenkin myös uusi, paljon vakavampi ja synkempi klangi.
Keskustan kannatusta vuosien mittaan kipeästi verottanut populistipuolue laitetaan tilille vaalilupauksistaan ja niiden pettämisestä, mutta ei vain niistä: perussuomalaisia höykytetään nyt pohjia myöten myös koko arvomaailmastaan ja edustamastaan poliittisesta kulttuurista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, voisi joku varmaan huokaista.
Saarikko näki Riikka Purran perussuomalaiset rytiläisinä fiskaalikonservatiiveina ja ”yövartijavaltion” kannattajina, joille tärkeää ovat puolustusvoimat, vankila ja poliisi. Lopusta ihmiset saavat vastata itse. Mallin kääntöpuolena on Saarikon mukaan ”vahvojen ihmisten Suomi, menestyvien hyväntekeväisyyttä jakeleva yhteiskuntamalli”.
Saarikko näki, että perussuomalaiseen maailmankuvaan näyttää myös kuuluvan tiettyjen instituutioiden kuten median horjuttaminen, parjaaminen ja valheiden levittely. Keskustajohtaja arvioi suuntauksen kohdistuvan vielä myös virkamiehiä ja oikeuslaitosta kohtaan, kuten muualla maailmassa – varsinkin ”Trumpin Amerikassa” on nähty.
Keskustajohtaja varoitti jopa, että hyvinvointiyhteiskunnan syväolemus on vaarassa ja suomalaisuuden yhteinen kokemus on vaakalaudalla.
Se on kovaa puhetta maasta, jossa vielä melko äskettäin rakennettiin tohinalla hyvinvointi-Suomea pitkälle menevällä poliittisella konsensuksella.
Eduskuntaryhmien kesäkokouksissa on meneillään tällä kertaa hieman laiha kierros, kun pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitukselta ei ole nähty vielä budjetin pohjaesitystäkään.
Keskusta löi kuitenkin tiskiin pohjiksi joitakin vaatimuksia klassisen oppositiopolitiikan hengessä. Sote-palveluja ei saisi leikata, vammaispalvelulain voimaantuloa ei pitäisi lykätä eikä lähipalveluja romuttaa etenkään maaseudulla. Kuljetusalalle tärkeä ammattidiesel pitäisi toteuttaa heti.
Niillä pääsee jo alkuun. Keskusta aikoo oppositiokaudellaan pitää itsenä erossa kovasta oikeistosta, mutta pitää hajurakoa myös vasemmisto-oppositioon. Keskustajohtaja linjasi myös, että keskusta ei ole oppositiossa yhdessä muiden oppositiopuolueiden kanssa, vaan omalla keskitiellään.
Liikenteestä tutuksi keskitiellä verkkaisesti körötteleväksi papparaiseksi keskusta ei taida kuitenkaan ryhtyä – vaikkei se sivuilleen aio enemmälti vilkuillakaan.