Uskonto on osa ihmistä ja yhteiskuntaa
Enver Hoxhan johtamassa kommunistisessa Albaniassa lapsilta saatettiin pääsiäisen aikaan kysyä, onko heidän kotonaan punaisia kananmunia. Jos oli, lapset otettiin välittömästi huostaan ja vanhemmat lähetettiin vankileireille, jossa heitä kidutettiin ja jossa he saattoivat jopa kuolla.
Punainen pääsiäismuna on ortodoksinen perinne, joka kuvastaa Kristuksen ylösnousemusta ja uutta elämää.
Antiteismi eli uskonnonvastaisuus nostaa päätään länsimaissa, vaikka edelleen ylivoimaisesti suurin osa maailman väestöstä kuuluu johonkin uskontokuntaan. Jos uskontoja pidetään haitallisina ja ne häivytettäisiin yhteiskunnasta, suuri osa väestöstä kokisi jonkinlaista ulkopuolisuuden tunnetta.
Myös koulujen uskonnonopetuksen uudistamisesta käytävässä keskustelussa pyörii taustalla vapaa-ajattelijoiden ajatus siitä, ettei uskonnolla ole väliä eikä sijaa yhteiskunnassa.
Näiden tahojen vilpitön halu parantaa uskonnonvapauden tilaa Suomessa olisi uskottavampaa, jos samaan aikaan ei esitettäisi vaatimuksia rikoslain uskonrauhan rikkomista koskevan pykälän poistamisesta tai osoitettaisi suoraa halveksuntaa toisten ihmisten uskoa kohtaan.
Uskontoa ilmiönä on historian saatossa käytetty väärin – ja käytetään edelleen.
Se ei kuitenkaan oikeuta maalailemaan netissä kauhutarinoita, joista tulevat lähinnä mieleen neuvostoliittolaiset propagandajulisteet, joissa kosmonautti leijuu avaruudessa moskeijoiden ja kirkkojen yläpuolella sanoen ”Jumalaa ei ole olemassa”, tai jonkinlainen hämähäkin ja papin välimuoto kaappaa ihmisiä kirkkoon.
Viimeisin barokkikonserttitapaus on erittäin mauton esimerkki pienen vähemmistön halusta häivyttää kaikki uskontojen vaikutus ympäriltämme. Historiastamme ja kulttuuriperinnöstämme oppiminen on merkittävä osa yleissivistystä.
Nuorisobarometrin mukaan 86 prosenttia vastanneista nuorista katsoo, että oppilailla on oikeus puhua omasta uskonnosta ja katsomuksestaan koulussa, ja 63 prosenttia näkee vapaaehtoisten uskonnollisten tilaisuuksien voivan olla osa kouluarkea.
Uskonnonvapaus-sanaa käytetään nykyään väärin, tarkoituksena häivyttää uskonnollisuus ja uskonnolliset elementit yhteiskunnasta kokonaan.
Toivoisin, että saavuttaisimme joskus yhteiskunnan, joka noudattaa positiivisen uskonnonvapauden periaatteita; saa uskoa, uskonto saa näkyä yhteiskunnassamme ja saa myös totta kai olla uskomatta.
Joonatan Toivonen
lukiolainen
Helsingin Keskustan piirihallituksen jäsen
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/