Tulevaisuusvastuullista politiikkaa
Maailma on epämukavassa asennossa vastuustaan tietoisen poliittisen päättäjän kannalta.
Asialistalla on jatkuvasti asioita terveyden- ja vanhustenhoidosta elinkeino- ja aluepolitiikkaan. Nämäkin asiat on tasapuolisesti ja oikeudenmukaisin vaikutuksin hoidettava.
On kuitenkin epärehellistä puhua ensisijaisesti päivänpolitiikan asialistan asioista, kun jokainen samalla ymmärtää elintärkeiden kysymysten odottavan vastauksiaan.
Väistämättä toimenpiteitä vaativia asioita ovat ilmaston lämpenemisen torjuminen ja osin siihen kytkeytyvä siirtolais- ja pakolaisliikehdintä. Nämä ovat myös asioita, jotka populistikenttä on ottanut agendalleen; toisen kokonaan kieltäen ja toisen torjuen tai käyttäen sitä päivittäisten vale- ja vihapuheiden aiheena.
Miten tulevaisuusvastuullisesti politikkaa tekevän keskustan tulisi itsensä asemoida näissä asioissa?
Maailman energian käytöstä yli neljä viidennestä saadaan fossiilisista lähteistä. Niiden hyödyntäminen on monille valtioille ja alueille hyvin merkittävä tulonlähde, jollekin lähes ainoa mahdollinen, ja siten ne asettuvat vastustamaan rajoituksia.
Merkittävät öljyriippuvaiset maat, kuten naapurimme Venäjä, arabivaltiot Lähi-Idässä, Nigeria ja Etelä-Amerikan öljyntuottajat saattavat olla hyvin päättäväisiä valvoessaan öljytuloihin perustuvia taloudellisia etujaan.
Globaalit fossiilienergiaa tuottavat yritykset ovat samassa rintamassa, mutta niillä lienee kassakaapeissaan varasuunnitelma liiketoimintojensa suuntaamiseksi, fossiilienergian kysynnän syystä tai toisesta hiipuessa.
Maailman väestö kasvaa. Afrikan väestö, jonka elinolosuhteisiin ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti, kasvaa nykyvauhdilla muutamassa vuosikymmenessä kolmin, jopa nelinkertaiseksi.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuminen ajaa sieltä tulevaisuutta vailla olevia ihmisiä liikkeelle etsimään elämän mahdollisuuksia. Lähi-idän öljyalueilla vaikuttavat samat tekijät.
Muuttoliikkeestä saimme esimakua muutama vuosi sitten. Ilmastonmuutos ja muuttoliike ovat toisiinsa sidoksissa. Johtaako kansallismielisten populistien kannatuksen kasvu siihen, että ilmastotaistelu hävitään, kun torjuntatoimenpiteet eivät maistu ja toisaalla taistellaan muuttoliikkeen mukana sijaansa maailmassa etsiviä ihmisiä vastaan?
Historiassa on riittävästi esimerkkejä valtioista, jotka ovat eristäytymällä pyrkineet saavuttamaan etua suhteessa toisiin. Eristäytyneet ovat taantuneet niin taloudellisesti kuin sivistyksellisestikin. Siis meidän on pidettävä maamme kansainvälisen kehityksen mukana ja vaikutettava siihen aktiivisesti niin omaa kuin yhteistäkin etua edistäen.
Kun saattaa olla, että globaalissa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan epäonnistutaan tai merkittävästi myöhästytään, on varasuunnitelma viritettävä valmiiksi.
Se tarkoittaa politiikkaa, joka mahdollistaa yhdyskuntien, asukkaiden ja yritystoiminnan järjestää elämänsä ja energiahuoltonsa uusiutuvien lähteiden varaan riittävän kaukana nousevasta merivedestä.
Tähän on varauduttava kaikilla politiikan tasoilla alkaen kuntien kaavoituksesta ja infran rakentamisesta.
Nämä tavoitteet ovat vastuullisen ylisukupolvisesti ajattelevan puolueen toiminnan lujaa pohjarakennetta. Niiden päälle on rakennettavissa sote-, verotus, elinkeino, ja aluepoliittiset tavoitteet ja toimenpiteet näihin kruntikiviin perustaen.
Vähemmän on ajateltava kuukausittaista kannatusgalluppia kuin kestävää, kaikki ihmiset piiriinsä sulkevaa, kehittämistä ja sen uskollista toteuttamista.
Arto Varpio
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.
