Realismia matkalle realistiseen vihreyteen
Suomenmaa uutisoi Riku Eskelisen käynnistämästä Vihreä aalto 2.0 -liikkeestä.
Moinen herätys oli helppo ottaa ilolla vastaan.
Kuten Eskelinen kertoo, keskustan imago ympäristöpuolueena ei ole hääppöinen. Se on sääli, koska potentiaalia ja käytännön tietotaitoa toimia todellisena ympäristövaikuttajana keskustalla kyllä olisi.
Keskustahan omaa ylivoimaisesti eniten jäseniä ja kannattajia niiden ihmisten parista, joilla oikeasti on vielä aito tarttumapinta luontoon ja luonnon kanssa elämiseen.
Samaa problematiikkaa puolueen imagossa pohti ansiokkaasti myös Katariina Lankinen Suomenmaan Toimittajalta-palstalla 12. lokakuuta 2018. Puolueesta löytyvästä ympäristön arvostuksesta huolimatta puolue saa ympäristövihamielisen leiman.
Mikä pilaa keskustan maineen ympäristöpuolueena? Ehkä ikävä realismi ja onnistuneet, mutta kipeät käytännön toimet ympäristöasioissa epärealistisen haihattelun sijaan?
Vai, kuten Lankinen kirjoitti, ongelmat kyvyssä sanoittaa tavoitteet oikein? Vai onko niin, että puolueen sanoman sanoittavat väärät henkilöt?
Totta lienevät nuokin, mutta suurin ongelma lienee vielä paljon julkisivussa näkyvä taantumuksellisuus ja nurkkakuntaisuus, vanhasta kiinnipitäminen sekä haluttomuus ymmärtää ympärillä kehittyvää maailmaa, yhteiskuntaa ja sen tarpeita.
Kyvyttömyys nähdä vahvuudet ja mahdollisuudet, jotka eivät perustu ympäristön sekä luonnonvarojen tuhlailevaan käyttöön vanhojen huojuvien rakenteiden pystyssä pitämiseksi.
Edelleen voimissaan oleva usko loputtoman taloudellisen kasvun mahdollisuuteen. Ja naureskelu heille, jotka edes yrittävät tehdä jotain ympäristön eteen.
Hyvinä esimerkkeinä keskustelut muun muassa jokamiehenoikeuksista ja turpeen energiakäytöstä.
Vaikka voisimme nähdä muutoksen uhan sijaan mahdollisuutena, takerrumme menneeseen.
Keskusta on lanseerannut biotalous-käsitteen.
Biotalouden käsitettä täytyy laajentaa materian, kuten sellun ja polttoaineiden lisäksi käsittämään myös luonnon aineettomat arvot, joille tulevaisuudessa pystytään varmasti osoittamaan suuri taloudellinen arvo.
Vaalit lähestyvät. Keskustan mahdollisuus on kalastella nuoria vihreillä vesillä.
Nuoria, jotka ymmärtävät laajoja kokonaisuuksia ja näkevät tulevaisuuteen. Heitäpä kiinnostavat jälleen vanhat, mutta taas niin ajankohtaiset keskustalaiset ajatukset ylisukupolvisuudesta ja kohtuudesta.
Nuoret tarvitsevat tulevaisuuden. Ilman tulevaisuutta he eivät ota puoluetta omakseen.
Vanhemmat voisivat ottaa nuorista mallia ja lopettaa viherpiipertäjille naureskelun. Nyt pitää tehdä enemmän kuin piipertää.
Tervetuloa uusi vihreä aalto 2.0. Se on jo hyvällä oraalla.
Mikko Tappura, Lempäälä
Antti Huttunen, Vihti