Mitä maksaa Ukrainan jälleenrakentaminen?
Yhdysvallat yhdessä EU:n kanssa ovat julkisesti ilmoittaneet sitoutuvansa Ukrainan jälleenrakentamiseen.
Myös EU:n päätös avata liittymisprosessi Ukrainan hyväksymiseksi EU:n jäseneksi tarkoittaa samalla sitä, että seuraavien 5–10 vuoden aikana jäsenmaiden on varauduttava jälleenrakennuksen rahoittamiseen.
Tämä sitoo EU:n voimavarat pitkälle tulevaisuuteen, mutta voi olla myös mahdollisuus uuteen kasvuun.
Vastaavan jälleenrakennuksen koki Eurooppa toisesta maailmansodasta toivuttuaan.
Yhdysvaltain tarjoamalla Marshall-rahoituksella luotiin nykyisen Euroopan taloudellinen perusta. Vuosina 1948–1951 Eurooppaan virtasi yhteensä 13 miljardia dollaria (nykyisellä vaihtoarvoilla 100 miljardia dollaria). Sitä jaettiin yhteensä 14 maalle, josta suurimmat tuet ohjautuivat eniten sodassa kärsineille Isolle-Britannialle, Ranskalle ja Italialle.
Ohjelman ulkopuolelle jäivät Tshekkoslovakia, Puola ja Unkari, jotka Neuvostoliiton painostuksesta kieltäytyivät.
Samoin rahoituksen ulkopuolelle jäi Suomi – vapaaehtoisesti. Valvontakomissio halusi osoittaa kenen etupiiriin Suomi jatkossa kuului. Näin kylvettiin kylmänsodan siemen ja luotiin rajanveto lännen ja idän välille.
Suomelle, taistellen itsenäisyytensä säilyttäneelle, tämä oli kova paikka.
Jouduimme maksamaan raskaat sotakorvaukset toimittamalla mittavan määrän teollisuustuotteita ja kuljetusvälineitä Neuvostoliittoon. Niistä selvittiin ja luotiin Suomen teollistumiselle vankka perusta. Se joudutti maan kehitystä nykyaikaiseksi tuotanto- ja palveluyhteiskunnaksi.
Sama voisi toistua Ukrainassa. Olettaen, että jossain vaiheessa sota hyytyy ja saadaan aikaiseksi rauha, jossa Venäjä auktorisoi oman hallintonsa sen sodassa valtaamille Itä-Ukrainan alueille.
Näin kävi Suomen menettämille alueille, joiden todelliset taloudelliset mahdollisuudet ovat jääneet hyödyntämättä.
Saman kohtalon tullevat kokemaan Ukrainan itäiset rauniokylät ja kaupungit. Todellinen kasvun moottori tuleekin olemaan nykyinen vapaan Ukrainan valtio, jossa sodan aiheuttamat menetykset rajoittuvat tietyille alueille, mutta pääosa infrastruktuurista on toimintakuntoinen.
Keskeisessä asemassa tuleekin olemaan menetetyn teollisuustuotannon uudelleen käynnistäminen ja EU:n uusteollistamis- ja teknologiansiirto-ohjelmat. Tavoitteena olisi nykyaikaistaa maan teollisuus.
Sota on selkeästi osoittanut, että jo nyt ukrainalaiset ovat oivallisesti soveltaneet nykyaikaisinta huipputeknologia puolustusjärjestelmissään.
Ukrainan omat vahvuudet maataloudessa ja yritystoiminnassa ovat yhteisin panostuksin elvytettävissä ja nostettavissa muun Euroopan tasolle. Maan kaivannaisteollisuus on osaltaan vahvistamassa EU:n raaka-ainetarjontaa.
Ukrainan uudistusten tavoitteena tulee olla eurooppalainen arvopohja ja vakaa talous, jota EU edellyttää uusilta jäseniltään.
Euroopan kannalta on valitettavaa, että Venäjä ei onnistunut luomaan avointa ja rakentavaa politiikka liittolaisiinsa, joka olisi koitunut koko maaosamme menestykseksi. Sen valitsema alistaminen ja sorto uhkaa kuluttaa sen loputkin voimavarat ja näivettää myös omien kansalaisten tulevaisuuden uskon.
Paavo Kajander
