Lukijalta: Tekotodellisuudesta

Taiteen maailmassa tutkijana, tulkitsijana ja ihmettelijänä olen tottunut todellisuuden hahmottamisien erilaisiin ja mitä mielikuvituksellisimpiin ilmaisuihin. Eri kulttuureissa ja taiteen tyylilajeissa on näkymättömyydetkin loihdittu näkyviksi.

Aikamme viestinnän viidakoissa kilpaillaan yleisön huomiosta erilaisista arkisista asioita tai erikoisemmista ilmiöistä ja kaikenlaiset hahmottamisen nopeusrajoitukset unohtamalla.

Tekoäly korvaa huolestuttavasti jo tiettyjä tilastollisia tutkimuksia, ja tulevaisuuskuvaa rakennetaan elektronisilla ennustuksilla. Viimeksi uutiset kertoivat ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja näkymistä vuosikymmenten taakse.

Arkeamme hallitsevat palvelujen tuottajat ovat linnoittautuneet omiin järjestelmiinsä, ja suoran puhelinyhteyden on lähes mahdotonta toteutua. Vapaaehtoistoiminta vaikkapa yhteisöllisen ja leppoisan arkitapahtuman toteuttamiseen tyssää uusiin sääntöihin. Leppoisat ja piristävät pullakahvittelutkin kielletään säännöksillä.

Loppujen lopuksi ihmiselämä on kohtalon suorittamista. Elämän perussääntö: hiljaa, säästäen ja varovasti. Näin lausui Nobel-kirjailijamme F. E. Sillanpää (1888–1964). Ansaitsemansa palkinnon perusteluissa korostettiin kirjailijan syvällistä ymmärtämystä oman maansa maalaisväestöä kohtaan.

Toisten näkökulmien, elämän kehysten ja ajatusten ymmärtäminen kotimaassa ja kauempanakin on parasta arjen todellisuuden joustavaa sujumista.

Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi


Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/