Lukijalta: Kuka johtaisi Suomea?
Olen viime aikoina huomannut miettiväni yhä useammin sitä, miten pitkälle hallitusyhteistyössä voidaan joustaa omista periaatteista.
Ymmärrän kompromissit. Niitä politiikassa tarvitaan. Harva hallituspuolue saa kaikkea haluamaansa läpi, eikä sen pidäkään saada.
Mutta kompromissien ja hiljaisen hyväksymisen välillä on ero.
Minua häiritsee erityisesti se, että hallituspuolueet tuntuvat hyväksyvän toinen toisensa tekemisiä yhä pidemmälle. Asioita, joihin vielä vähän aikaa sitten olisi reagoitu voimakkaasti, katsotaan nyt läpi sormien.
Samalla yhteiskunnallisessa keskustelussa on yleistynyt puhetapa, joka jakaa suomalaisia meihin ja muihin. Välillä tuntuu, että joku ihmisryhmä, järjestö tai muuten eri tavalla ajatteleva ihminen nähdään lähtökohtaisesti epäilyttävänä.
Se ei ole kehitys, jota haluan nähdä Suomessa.
Olen erityisesti miettinyt sitä, mitä tapahtuu, kun sopimattomaan tai rasistiseen puheeseen ensin vaaditaan puuttumista, mutta kun mitään kunnollista seuraamusta ei tulekaan, asia vain hiljalleen unohtuu.
Silloin viesti on aika selvä. Raja voidaan kyllä piirtää, mutta sitä ei tarvitse noudattaa.
Sama ajatus tulee mieleen järjestöihin kohdistuvassa keskustelussa. Julkisen rahan käyttöä pitää tietenkin valvoa ja järjestöjen toimintaa saa arvostella. Mutta nyt puheessa on paljon sellaista, jossa järjestöihin ja niissä toimiviin ihmisiin suhtaudutaan valmiiksi epäillen.
Se on minusta vaarallinen suunta.
Suomalainen yhteiskunta on rakentunut myös sille, että ihmiset saavat osallistua, järjestäytyä, tehdä vapaaehtoistyötä ja vaikuttaa. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä. Eikä tarvitsekaan.
Minulle demokratia on juuri sitä.
Siksi olen ehkä enemmän pettynyt muiden hallituspuolueiden hiljaisuuteen kuin yhden puolueen koviin puheisiin.
Kokoomus, RKP ja kristillisdemokraatit ovat puolueita, joiden kanssa itse haluan voida tehdä yhteistyötä myös tulevaisuudessa. Siksi toivoisin niiltä enemmän omaa ääntä ja enemmän rohkeutta sanoa vastaan silloin, kun siihen on aihetta.
Hallitusyhteistyö ei voi tarkoittaa sitä, että vaikeista asioista vaietaan, jotta yhteistyö säilyy.
Joskus yhteistyötä on myös se, että sanoo toiselle: tässä asiassa olet mielestäni väärässä.
Minusta nyt olisi sen aika.
Hanna Holma
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/